Sinisorsa eli heinäsorsa on yleisin sorsamme. Näissä kuvissa ja videoilla se viettää kesää Tuusulanjärvellä sekä Järvenpään Numenkylän lammella tai vielä kevättä Askolan Tiiläänjärven tulvaniityllä. Sinisorsan tunnistaa kaikissa puvuissa esiintyvästä sinisestä ”siipipeilistä”. Muita yleisiä sorsia ovat tavi, telkkä ja koskelot, mutta myös joutsenet ja hanhet määritellään sorsalintujen heimoon kuuluviksi. Sorsat jaetaan sukeltajiin ja puolisukeltajiin. Sinisorsa on puolisukeltaja eli jättää peräpäänsä näkyviin kurkotellessaan vedestä ravintoa. Tavi, telkkä ja koskelot ovat sukeltajia eli häviävät hetkeksi tai pidemmäksikin aikaa veden alle kokonaan ja voivat myös siirtyä melkoisen matkan sukelluksissa. Joutsenet ja hanhet eivät yleensä sukella, mutta moni muu suurikin vesilintu on taitava sukeltaja kuten kuikka ja kaakkuri, silkkiuikku tai merimetso.

Sinisorsan äänet ovat sorsista tutuimpia, kuin perusääniä, mutta niissä on runsaasti vivahteita, ja myös koiraan ja naaraan äänet eroavat sävyiltään. Kuuntele esimerkkejä videoilta ja äänisivulta!

Vaikka sinisorsa lasketaan puolisukeltajiin, se saattaa halutessaan sukeltaa myös uppeluksiin (ks. pikkuvideo).
Sinisorsapoikue on tavallinen näky rantakaislikoissa ja myös rannan puolella. Jos vaara uhkaa, poikaset osaavat painautua toisiaan vasten ja hakea näin turvaa. Kuvan otti Ella.

Tuusulanjärvellä sinisorsan naapureita ovat mm. kala- ja naurulokki. Sinisorsavideolla (ylinnä) kuuluu myös meriharakan (suora ääni) ja punavarpusen (vaihtuvat säveltasot) viheltelyä. Ravintoa tarjoava ruohikko ja rantapuistot ovat tehneet alkuaan meriympäristössä elävästä rantalinnusta, meriharakasta, myös ”kaupunkilinnun” ja sisämaan vesistöjen asukin. Tuusulanjärven rannoilla niitä on tavattu ainakin 1970-luvulta alkaen muutenkin kuin muuttomatkoillaan. Meriharakka on reippaan äänekäs. Se ääntelee myös monin tavoin. Kutsuäänen suoran vihellyksen (joka voi olla myös lyhyt) lisäksi se yhdistelee sävelaiheitaan ja improvisoi näyttäviä säkeitä. Kun suurempi parvi on liikkeellä, meriharakoiden kuoro soi kuin jääpalasten kilinä. Jo poikaset saavat äänensä rytmikkäästi kuuluviin.

Meriharakka erottuu helposti muista järven ja rantojen asukeista mm. pitkän, oranssinpunaisen nokkansa ansiosta. Myös sen jalat ovat punaiset, ja tästä juontaa linnun tieteellinen nimi Haematopus ostralegus. Nimen jälkiosa paljastaa myös sen herkkuruoan: osterinpoimija. Videolla meriharakka on pyytänyt simpukan ja nauttii sen sisällön aamiaisekseen. Tämä lintu on saanut koipiinsa renkaat, joita havainnoimalla voidaan saadaan tärkeää tietoa sen liikkeistä. Toisessa kuvasarjassa, jonka kuvasi Ella, nuori meriharakka etsii syötävää. Sen tunnistaa kellertävästä nokasta ja vielä harmahtavista jaloista. Myös selän musta väri on vielä sävyltään harmaata. Meriharakan emot saattavat pitää huolta poikasista pitkälle syksyyn. Johtuisiko tämä siitä, että simpukoiden pyytäminen ei ole aivan helppoa hommaa!

Lentäessään meriharakka näyttää lokkimaisen vaalealta, mutta suoraviivainen ja nopea lento sekä usein lennossa kuultava kimeä vihellys paljastavat meriharakan. Myös poikaset saavat äänensä kuuluviin vaikkakin hennommin.

Meriharakka ja naurulokki (video alla) etsivät tuulisena aamuna naposteltavaa. Myös kalatiira on liikkeellä.


Jatka eteenpäin: fasaani, haahka, haapana, haarapääsky, harakka, harmaahaikara, harmaalokki, harmaapäätikka, harmaasieppo, harmaasorsa, helmipöllö, hemppo, hernekerttu, hiirihaukka, hippiäinen, huuhkaja, härkälintu, hömötiainen, isokoskelo, jalohaikara, järripeippo, kaakkuri, kalalokki, kalasääski, kalatiira, kanadanhanhi, kanahaukka, kaulushaikara, kehrääjä, keltasirkku, keltavästäräkki, kesykyyhky, kirjosieppo, kiuru, korppi, koskikara, kottarainen, kuikka, kulorastas, kultarinta, kuovi, kurki, kuusitiainen, kyhmyjoutsen, käenpiika, käki, käpytikka, lapintiira, laulujoutsen, laulurastas, lehtokerttu, lehtokurppa, lehtopöllö, leppälintu, liejukana, liro, luhtakerttunen, meriharakka, merikotka, merilokki, merimetso, metso, metsähanhi, metsäkirvinen, metsäviklo, mustapääkerttu, mustarastas, mustavaris, naakka, naurulokki, niittykirvinen, nokikana, nuolihaukka, närhi, pajulintu, pajusirkku, palokärki, peippo, pensaskerttu, peukaloinen, piekana, pikkujoutsen, pikkukäpylintu, pikkulokki, pikkusieppo, pikkutikka, pikkuvarpunen, pohjantikka, pulmunen, punajalkaviklo, punakylkirastas, punarinta, punatulkku, punavarpunen, puukiipijä, pyrstötiainen, pyy, pähkinähakki, pähkinänakkeli, rantasipi, rastaskerttunen, rautiainen, ruisrääkkä, ruokokerttunen, ruskosuohaukka, rytikerttunen, räkättirastas, räystäspääsky, satakieli, selkälokki, sepelkyyhky, silkkiuikku, sinisorsa, sinisuohaukka, sinitiainen, sirittäjä, suokukko, taivaanvuohi, talitiainen, tavi, teeri, telkkä, tervapääsky, tikli, tilhi, tiltaltti, tukkakoskelo, tundrahanhi, tunturipöllö, tuulihaukka, töyhtöhyyppä, töyhtötiainen, urpiainen, uuttukyyhky, valkoposkihanhi, valkoselkätikka, valkoviklo, varis, varpunen, varpushaukka, varpuspöllö, viherpeippo, vihervarpunen, viiksitimali, viitakerttunen, viitatiainen, västäräkki
- äänet - täydennystä - palaa alkuun -