Yllä pääosin valkoposkihanhista
koostuvat suuret aurat ovat syysmuutolla Matsalun lahden
rantamilla Virossa ja Askolan Tiiläänjärvellä Suomessa. Hanhien
"haukkuva" äänijyly täyttää ilman. Tarkalla korvalla Askolan
hanhien alta voi erottaa myös kaulushaikaran matalia
mylvähdyksiä!
Alla puolestaan lyyrinen hetki Askolan Tiiläänjärvellä. Vasta
1960-luvulta alkaen Suomeen fasaanin tavoin ”istutettu” kanadanhanhi
on kotiutunut hyvin ja pesii etelässäkin. Hanhipoikue
nautiskelee tässä kesäkuun lämmöstä kotijärvellään.
Valkoposkihanhi on melkoisen äänekäs (ks. videoita
ylinnä), kanadanhanhi taas, ainakin poikasaikaan, hillitympi
ääntelyssään (äänen tallennus Anna). Toisaalta joukossa
kisailtaessa ääntäkin löytyy (ks. pikkuvideo)! Videolla (alla)
kanadanhanhipari rupattelee aamutuimaan Tuusulanjärvellä, jossa
se myös pesii. Puoliso pitää vahtia emon hautoessa kallioluodon
aurinkorannalla. Taustalla laulelee mustarastas. Pikkuvideolla
hanhipoikue tekee aamulenkkiä. Vain kolme viikkoa myöhemmin
samat poikaset näyttävät jo miltei aikuisen kokoisilta – jos
kysymyksessä voi mitenkään olla sama hanhiperhe.
Havainnoitsijalta jäivät tällä kertaa välivaiheen kuvat
tavoittamatta!
Kanadanhanhea
ja valkoposkihanhea ei ole aivan helppo erottaa toisistaan.
Molemmilla on valkea poski, joskin kanadanhanhen valkea alue
on pienempi ja päälaki musta, kun taas valkoposkihanhen otsa
nokkaan asti on valkea. Kokoero on selvä kanadanhanhen
hyväksi, joka on myös ruskeampi yleisväriltään. Molemmat
kuuluvat kirjohanhiin.
Suomessa pesivät säännöllisesti myös metsähanhi
ja merihanhi, mutta muuttoaikoina voi hyvällä onnella
”bongata” vielä jopa viisi muuta hanhilajia. Tundrahanhi,
punakaulahanhi, sepelhanhi, lyhytnokkahanhi
ja äärimmäisen harvinainen kiljuhanhi matkaavat
keväällä pohjoiseen tundralle ja syksyllä etelään ja länteen,
useimmat aika lähialueille avovesien mukaan, kiljuhanhet ja
punakaulahanhet kuitenkin kaakkoon Mustanmeren tienoille.
Videolla (alla) keväinen vapaamuotoinen aura suunnistaa kohti
pohjoista. Hanhiparvissa on usein mukana useamman lajin
edustajia, tässä (video alla) todennäköiseti metsähanhia ja
tundrahanhia, ehkä merihanhiakin, jotka kaikki luokitellaan
harmaahanhiksi. Näin niiden äänetkin helposti sekoittuvat, ja
voisi kuvitella, että yksilöiden äänet saavat myös vaikutteita
toisiltaan. Tudrahanhien
ääntelyn sävelala on metsähanhia korkeampi, merihanhien
ääntely taas on näitä nasaalimpaa, kuin vappupilliin
puhaltaisi. Pikkuvideolla metsähanhet, tundrahanhet (valkea
otsalaikku) ja omassa porukassaan valkoposkihanhet lepäilevät
Valkealan Anttilan kylän pelloilla.
Sopivaa muuttotuulta odottaessaan suuretkin sekaparvet
saattavat viivähtää tovin ja ”tankata” loppumatkaa varten.
Alimmalla videolla valkoposkihanhet lentävät Sipoon
Kummelbergenin yli kohti itää kokoontuakseen itäisen Uudenmaan
avarilla peltoaukeilla ja järvillä. Hanhet tuntuvat olevan
liikkuessaan miltei aina äänessä, usein myös levätessään
tiiviissä ryhmässä järvellä. Pelloilla aterioidessaan ne
kuitenkin antavat toisilleen ruokarauhan.