Nokikana viihtyy rehevissä vesissä kuten
tässä Tuusulanjärvellä. Se rohkenee pesimään myös lähelle ihmistä
ja liikenteen meluakin, kun sillä on turvana ”vesieste” ja kelpo
ruovikko. Nokikanan äänet, lyhyt, kilahtava spit, ja
törähtävämpi krök, kuuluvat usein ruovikon seasta vaikkei
lintua näkyisikään. Nokikanan pesällään kuvasi Ella.
Videolla Nokikanan poikaset esittäytyvät suloiset
punapäät. Myöhemmin punaväri häviää, ja nuoren linnun kaulan seutu
on harmaan valkoinen, ks. alempaa videota Kanat ja sinisorsat
sekä Ellan kuvaamaa videota Nuoret nokikanat.
Videoilla Emot ja poikaset ja Ruovikon suojassa kuulet
emon kutsuääniä ja poikasten vastauksia. Ääniä on kootusti äänisivulla.
Liejukana on nokikanaa huomattavasti
harvinaisempi. Videolla sekin touhuaa Tuusulanjärven
rantaruovikossa. Liejukanan hyvä tuntomerkki on nokan tyviosan ja
otsan tulipunainen väri. Sillä on monenlaisia ääniä kuten lyhyt,
kuuluva trööt (kuuluu yllä olevlla videolla Rantapuiston
ääniä, jolla esittäytyy ensin nokikana ja loppupuolella
liejukana). Videolla Kanat ja sinisorsat esiintyvät jo
hiukan kasvaneet poikaset, ensin nokikana ja myöhemmin liejukana.
Nuoren nokikanan tunnistaa valkeasta kaulasta, ja liejukanan
alkuaan tumma väri on muuttunut ruskeaksi. Jostain syystä
sinisorsat tuntuvat aristelevan nokikanaa. Alimmilla videolla
kuullaan liejukanaemon ja poikasen ääniä. Lisää ääniä äänisivulla.