Kottarainen tunnistettiin ennen puhelin- tai
sähkölangoilla istuvana tummana lintuna. Kun johdot ja kaapelit
ovat yhä enemmän vaihtuneet maanalaisiin tai langattomiin
yhteyksiin, kottaraisen löytää varmimmin pesäpöntön lähipuusta.
Tarpeeksi läheltä sen erottaa mustarastaasta tätä värikkäämmästä
höyhenpuvusta, vaikka ne kauempaa näyttävät yhtä tummilta. Nuoren
kottaraisen voi puolestaan sekoittaa naarasmustarastaaseen. Jos
kottaraisen näkee tepastelemassa, sen vuoroaskelten ero
mustarastaan hyppimiseen on hyvä tuntomerkki, vaikka saattaa
mustarastaskin ottaa joskus vuoroaskeleita.
Kolmas ero rastaaseen on laulu, vaikka
kottarainen tunnetaankin taitavana matkijana. Se viheltelee ja
sirkuttelee niin kuin moni muukin äänitaituri, mutta matalampana
kuuluva ”naputtelu” on ominta kottaraista. Yllä kuullaan
kottaraisten yhteistä ääntelyä ja nähdään kottarainen kävelyllä.
Parvissa ja langoilla kokoonnuttaessa tiheä sirinä täyttää ilman.
Kottaraisella jos kellä koko kroppa on mukana laulamisessa.
Alemmalla videolla kottaraiset
viheltävät kuin matkien hiirihaukkaa, tosin korkeammassa
äänialassa. Pikku videolla aurinko osuu sopivasti linnun tummaan
höyhenpeitteeseen ja paljastaa kottaraisen todellisen värikkyyden.
Kesän edetessä kottaraiset alkavat kokoontua parviin.
Parveutuminen antaa tehokkaan suojan petolintuja vastaan, mutta
pian edessä oleva muuttomatka on epäilemättä muutenkin mukavampi
tehdä porukassa.