Silkkiuikku on Järvenpään nimikkolintu. Se
viihtyy Tuusulanjärven ruovikkorannoilla, joille uikun pesä on
helppo rakentaa, se kun tehdään vanhoista kasvinosista vedessä
kelluvaksi ja pohjaan ankkuroiden. Tuusulanjärven vedenpinta ei
vaihtele suuremmin, ja järveltä löytyy suojaisia poukamia, jonne
myrskyt eivät yllä. Lisäksi järvi on kalarikas ja tarjoaa muutakin
syötävää. Ei siis ihme, että silkkiuikku viihtyy Tuusulanjärvellä
niin hyvin, että Järvenpää on ”ominut” sen nimikkolinnukseen.
Silkkiuikulla on monenlaisia
ääniä ja sen soidintanssi voi olla melkoinen esitys ja tuoda
mieleen esimerkiksi kaakkurin soidinmenot. Kesän mittaan lintu
kuitenkin hiljenee. Pikkuvideoilla kuullaan silkkiuikun
tyypillisimpiä korppimaisia ”kröhähdyksiä”, haukahduksia ja
krahinoita. Soidintanssissa on kuitenkin tällä kertaa sordino
päällä, ehkä tuulen takia. Silkkiuikulla on kyllä myös sopraanon
ääniala, ainakin poikasena:
Silkkiuikku on upea ilmestys töyhtöineen ja väreineen. Se on myös
hauska seurattava, kun poikaset saavat matkata sen selässä tai
siipien suojassa, jopa ruokaa sukellettaessa. Silkkiuikku pysyy
myös pitkään seurattavana, sillä poikaset oppivat lentokykyisiksi
vasta lähes kolmen kuukauden ikäisinä. Silkkiuikku voi muuttaa
Välimeren kaltaillekin, mutta useimmiten lähemmäs, ja sen
väitetään joskus tekevän muuttomatkoja myös uiden! Keväällä se
palaa mahdollisimman varhain, vaikka avovesi on sille luontevin
liikkumisen elementti. Maalla se pärjää kaakkurin tavoin huonosti
ja lentäjänäkään se ei tunnu olevan omimmillaan.
Arvoituksellinen
lintu!
Nuoren silkkiuikun tunnistaa vaalean pään ja kaulan tummista
pystyjuovista. Silkkiuikun poikaset ovat heti aktiivisia liikkujia
ja kiipeävät taitavasti emon selkään lämmittelemään. Pesävideolla
tapahtuu myös hautomisvuoron vaihto kohteliain elkein. Kaksi
poikasta on jo kuoriutunut, kahta, kolmea vielä odotellaan!
Silkkiuikku on meillä uikkujen suvun
runsaslukuisin edustaja. Toinen meillä yleinen uikku on härkälintu,
jonka nimi juontaa sen äänestä. Videolla (alla) härkälinnut on
kuvattu Valkealan Vuohijärvellä. Muita ”suomalaisia” uikkuja ovat
harvinaisempi mustakurkku-uikku ja tosi harvinen pikku-uikku.
Härkälinnun ääntä verrataan
härän mylväisyyn. Voi siinä kuulla hiukan myös hevosen
hirnahdusta. Videolla ääntelyä kuullaan noin 2,5 minuutin
kohdalla, mutta kamera ei onnistu juuri silloin tavoittaman
lintuja. Ilmeisesti kuitenkin molemmat yksilöt ovat äänessä.