Kuikka on kaakkuriin verrattuna suurten
järvien lintu, vaikka kelpaa sille pesimiseen pienempikin,
kirkasvetinen järvi tai lampi. Kuikan huuto on suoraan antanut
sille nimen: kuik-ko-kuik-ko-kuii. Myös kuikan
lähisukulainen kaakkuri
antaa äänensä kajahtaa kuuluvasti. Molemmat ovat taitavia
sukeltajia ja kalastavat ahkerasti. Molempien ääntely on myös
monipuolista, ks. kuikan
ääninäytteitä. Kutsu- ja rupatteluäänet ovat hillittyjä, kun taas
soidinhuuto ja myös lyhyt haukahdus (joka saattaa olla ilmoitus
aikomuksesta sukeltaa) kantavat kauas. Sekä kuikka että kaakkuri
viihtyvät pesimäaikaan yleensä vain ”oman väen kesken", mutta
saattavat viestiä naapurilammen asujain kanssa kuuluvin äänin.
Syksyn tullen kuikat ja kaakkurit lähtevät pesimälammiltaan ja
kokoontuvat suuriksikin parviksi isommille vesille.
Videolla Kuikat kilpasilla kaksi nuorta
kuikkaa käy kuin juoksukilpaa: Toinen välillä kompastuukin, muttei
anna periksi! ”Siipijuoksussa” voi olla kysymys myös
lentotreenistä. Kuikalta menee noin kaksi kuukautta lentotaidon
saavuttamiseen. Sitä on varmasti hyödyllistä edistää siipiä
vahvistamalla. Kuikan aamu -video on elokuiselta Repovedeltä. Väki
kokoontuu jo yhteen ja valmistautuu syysmuutolle.