Varpunen ja pikkuvarpunen
viihtyvät samoissakin parvissa. Edellisen tunnistat harmaasta
päälaesta, jälkimmäisen suklaanruskeasta. Lisäksi pikkuvarpusen
oiva tuntomerkki on musta poskilaikku. Varpuset ovat pihapiirien
lintuja. Varsinkin talviaikaan niiden seuraan lyöttäytyy tiaisia,
tyypillisesti talitiainen ja sinitiainen. Mutta viihtyy varpunen
myös mm. vesien äärellä. Pikkuvideoilla pikkuvarpuset nauttivat
keinahtelusta Tuusulanjärven rantaruovikossa ja osoittautuvat
melkoisiksi akrobaateiksi. Seuraavilla videoilla (alla) kuullaan
myös ääniä.
Pikkuvarpusen ääntelyä kuvataan soinnukkaammaksi kuin varpusen,
mutta usein on vaikea erottaa ääniä toisistaan. Tässä näytteessä
tirskuttelevat molemmat lajit, kunnes pikkuvarpunen intoutuu
hetkeksi rastaanomaiseen livertelyyn. Vihervarpusen saattaa bongata varpusten seurassa, mutta se
on peipon sukuinen metsälintu, ja niinpä sen voi nähdä myös
punatulkun vierellä kuten pikku videolla (alla). Vihervarpusen
kevätlaulu on näitä molempia rikkaampaa livertelyä,
mutta sitä pääsee harvemmin kuulemaan. Vihervarpusen kerrotaan
myös osaavan improvisoida ja matkia muita. Tavallisimmin
vihervarpusen tunnistaa hiukan venytetystä vihellyksestä tsii-(di),
jonka päätöstavu voi erottua heikommin. Kutsu voi kuulua myös ylöspäisenä
intervallina tai glissandona eli liukuvana äänenä.
Kevätlauluna voidaan kuulla myös toistuva säe,
usein livertelyä jäsentämässä. Tämä ”kertosäe” on rytmikäs ja
päättyy yleensä säkeen matalimpaan säveleen. Vihervarpusen ääniin
kuuluu myös hieman rastaan raksutusta muistuttava ”narina”.
Vihervarpunen on peippolintujen
pienimpiä
mutta varsinkin keväällä äänekäs ja vilkas.
Naaras (oik.) on väreiltään hieman hillitympi.
Vihervarpusen perusravintoa ovat puiden siemenet, keväällä männyt
ja kuusen, syksyllä koivun ja lepän. Syysmuuttoon valmistautuessa
tervalepän siemenet ovat suoranaista herkkua. Alemmilla videoilla
vihervarpusparvet nautiskelivat Tuusulanjärven rantalepikon
herkkupöydässä ja meidän vajan katolla, jossa syyslehtien seasta
tuntui löytyvän naposteltavaa.