Silkkiuikku on Järvenpään nimikkolintu. Se
viihtyy Tuusulanjärven ruovikkorannoilla, joille uikun pesä on
helppo rakentaa, se kun tehdään vanhoista kasvinosista vedessä
kelluvaksi ja pohjaan ankkuroiden. Tuusulanjärven vedenpinta ei
vaihtele suuremmin, ja järveltä löytyy suojaisia poukamia, jonne
myrskyt eivät yllä. Lisäksi järvi on kalarikas ja tarjoaa muutakin
syötävää. Ei siis ihme, että silkkiuikku viihtyy Tuusulanjärvellä
niin hyvin, että Järvenpää on ”ominut” sen nimikkolinnukseen.
Silkkiuikulla on monenlaisia
ääniä ja sen soidintanssi voi olla melkoinen esitys ja tuoda
mieleen esimerkiksi kaakkurin soidinmenot. Kesän mittaan lintu
kuitenkin hiljenee. Pikku videolla Tuusulanjärvi on juuri
vapautunut jääpeitteestä, ja silkkiuikut ovat heti paikalla ja
ääntelevät rikkaasti. Vielä ei jatketa kevään villeimpiin
huudahduksiin, vaan äänet ovat toistuvia haukahduksia ja hieman
variksen tai korpin tyyppisiä krahinoita. Mutta on silkkiuikulla
sopraanon äänialakin, ainakin poikasena:
Silkkiuikku on upea ilmestys töyhtöineen ja väreineen. Se on myös
hauska seurattava, kun poikaset saavat matkata sen selässä tai
siipien suojassa, jopa ruokaa sukellettaessa. Silkkiuikku pysyy
myös pitkään seurattavana, sillä poikaset oppivat lentokykyisiksi
vasta lähes kolmen kuukauden ikäisinä. Silkkiuikku voi muuttaa
Välimeren kaltaillekin, mutta useimmiten lähemmäs, ja sen
väitetään joskus tekevän muuttomatkoja myös uiden! Keväällä se
palaa mahdollisimman varhain, vaikka avovesi on sille luontevin
liikkumisen elementti. Maalla se pärjää kaakkurin tavoin huonosti
ja lentäjänäkään se ei tunnu olevan omimmillaan.
Arvoituksellinen
lintu!
Nuoren silkkiuikun tunnistaa vaalean pään ja kaulan tummista
pystyjuovista.