Harmaapäätikka viihtyy Etelä-Suomen
vanhoissa metsissä. Se kuuluu vihertikkojen sukuun, ja vihreältä
se näyttääkin puussa ja lennossa, mutta nimi harmaapäätikka
viittaa sen toiseen tuntomerkkiin ja erottaa sen Suomessa tuiki
harvinaisesta vihertikasta. Koiraalla on myös hiukan punaista
ohimollaan.
Harmaapäätikka on kookas, ja sillä on myös suuri
ääni. Yllä olevalla videolla (vas.) tikka laulaa poikkeuksellisen
komeaa ja kuuluvaa fanfaariansa kymmenkunta kertaa samalla kun
tiaiset esittelevät vienompia säkeitään. Tikat myös rummuttavat,
tässä heti videon alussa käpytikka. Sitten illan kapellimestari
esittäytyy kelokuusen latvassa ja laulaa toistuvasti säettään,
laskevaa sävelsarjaa, johon tällä kertaa liittyi myös laajempia
intervallihyppyjä alas-ylös-alas-ylös. Pikku videolla kuullaan
harmaapäätikan pehmeää djyg-kutsuääntä. Lisää
harmaapäätikan ääniä tikkojen
sivulla.
Alemmialla videoilla esitellään harmaapäätikan talvipäivää. Metsä
on vielä hiljainen, mutta kavereita löytyy. Videolla piipahtavat
myös kuusitiainen, punatulkku, puukiipijä, keltasirkku ja jo
ääntelemään innostuva hömötiainen.