Fasaanista on helppo uskoa, että
sen kotiseutu on itäisessä Aasiassa. Se on tuotu riistalinnuksi
Suomeen vasta 1900-luvulla. Fasaani viihtyy kuitenkin hyvin
pohjolan arktisissa oloissa, kesät, talvet. Puolikesynä se ei
vierasta kotipihaakaan, varsinkin kun sopivaa kasvullisuutta
löytyy. Värikäs fasaanikukko tunnistetaan voimakkaasta, hieman
käheästä kaksitavuisesta fanfaaristaan, johon usein liittyy
siipien paukutus. Fasaanilla on myös hentoinen kutsuääni, joka
kuullaan toisen videon alkupuolella.
Naaraan ja nuoren linnun väritys tulee lähemmäs tyypillisen
kanalinnun hillittyä tyylikkyyttä, joskin pitkä pyrstö erottaa
nekin tutuista teerestä ja metsosta. Pikku videolla
fasaanipoikue viettää auvoisia heinäkuun päiviä
järvenpääläisessä pihapiirissä. Minkä fasaani ehkä menettää
lentotaidossa, sen se korvaa viuhahtavalla nopeudella!