Kuka ja mikä Neumeister?
Koraalien esittely
Julkaisuja

Nuori BachJohann Sebastian Bachin (1685-1750) 300-vuotissyntymäjuhlan kynnyksellä vuoden 1984 lopussa kiiri Yhdysvalloista uutinen uusien Bachin urkusävellysten löytymisestä amerikkalaisen Yalen yliopiston kirjastosta. Yale on se sama perinteikäs yliopisto, joka vihki Jean Sibeliuksen kunniatohtorikseen vuonna 1914. Yalen laaja kirjasto nuottiarkistoineen on ollut vallankin vanhan musiikin aarreaitta. Monet eurooppalaisen musiikkiperinnön dokumentit olisivat itse asiassa jo hävinneet sotien tuhkaan, ellei niitä olisi suurin määrin kulkeutunut uuden mantereen turvasäilöihin.

Uudelleen löydetyt aivan nuoren Bachin urkukoraalisävellykset ovat tärkeä lenkki Bachin omiin taustoihin. Niinpä ei ollut ihme, että Yalen löytö oli melkoinen sensaatio. Mutta koraalit eivät ole vain historiaa, vaan elävää musiikkia. Ne ovat kätevän pienimuotoisia ja samalla virkistävän tuoreita, nuoren säveltäjän hienoja - vaikkei vielä liian hiottuja - helmiä omaan käyttöön, aitoon liturgiseen käyttöön mm. graduaalivirsien alkusoitoiksi. Teosten aitoudesta ei ole epäilystäkään, ja myös niiden reitti Amerikoihin on tarkkaan selvillä. Valikoiman Bachin ja tämän aikalaisten "vanhoja" koraaleja kopioi meille tuntemattomasta lähteestä Bachin oppilaan oppilas Johann Gottfried Neumeister (1757-1840) joskus 1700-luvun lopulla. Neumeister lahjoitti niteensä Bachin käsikirjoituksia laajasti omistaneelle ja Bachin urkuteosten ensimmäisen kokonaislaitoksen toimittajalle, säveltäjä Johann Christian Heinrich Rinckille (1770-1846). Rinckin jäämistö joutui aikanaan hieman hämäräperäisesti myyntiin, mutta onneksi nuottikäsikirjoitusten keräilijä, amerikkalainen hymnologi ja säveltäjä Lowell Mason (1792-1872, ks. virsi 396!) piti aarteistaan hyvää huolta ja testamenttasi ne aikanaan Yalen yliopiston kirjastolle. Syy siihen, että aineisto tältä osin unohtui ja hautautui kirjaston valtaviin kokoelmiin, oli niiden kirjaaminen huolimattomasti ja vähän kertovasti: Choräle ohne Texte. Vasta järjestelmällinen ja sinnikäs aineiston penkominen toi koraalit taas päivänvaloon ja soitettavaksi todennäköisesti hyvinkin kahden vuosisadan hiljaisuuden jälkeen. Kun J.G. Neumeisterin käsikirjoitus on kokoelman vanhin tunnettu lähde, on luontevaa, että löydetyt koraalit kulkevat Neumeister-kokoelman nimellä.

Lisätietoa Neumeister-kokoelmasta löydät suomeksi maisteri Antti Takalan artikkelista J.S. Bachin "uudet" koraalit. Artikkeli on julkaistu Organum seuran vuosikirjassa Organum 90.