Gustaf Düben (1624 - 1690) oli Tukholman saksalaisen kirkon urkuri ja Tukholman hovin kapellimestari. Ilman Dübenin ja Buxtehuden ystävyyttä suurin osa Buxtehuden vokaaliteoksista olisi hävinnyt. Düben arkistoi Buxtehudelta saamansa ja kopioimansa nuotit huolellisesti, ja aikanaan ne siirtyivät Upsalan yliopiston Düben-arkiston haltuun.

Vasemmalla on Buxtehuden itsensä signeeraama kansilehti seitsemän kantaatin sarjaan Membra Jesu nostri. Teos on latinankielisen tekstin mukaan omistettu ystävälle, Gustaf Dübenille. Allekirjoituksen jälkeen seuraa ammattinimike Lyypekin Pyhän Marian kirkon urkuri.

Membra Jesu nostri -kantaattisarja on kansilehden mukaan vuodelta 1680. Kukin seitsemästä kantaatista sisältää kolme aariasäkeistöä Arnulf Louvainilaisen mystisestä passiorunoelmasta. Solistisia aarioita kehystää niiden sisällön mukaan valittu kertautuva raamatuntekstikonsertto; viimeisen kantaatin päätöksenä on kertauksen sijaan aamen-fuuga, joka samalla päättää koko teoksen. Erilleen otettuina kantaatit tarjoavat aineistoa myös muihin kirkkovuoden ajankohtiin kuin vain paastonaikaan (ja myös Gustaf Düben esitti niitä muulloinkin). Seuraavissa esimerkeissä painottuu aiheen mukaisesti Kristuksen kärsimysaika, mutta ehdotuksia voidaan soveltaa laajemminkin. Vaikka perusmiehitys on viisiääninen – tekstikonsertot ovat yhtä hyvin solistisesti kuin kuoromaisesti toteutettavissa – tekstuuri on yleensä yksinkertaista ja homofonista, ja soitinten käyttö on supistunut yhtä kantaattia lukuun ottamatta minimiinsä käsittäen vain kaksi viulua ja basso continuon.

Membra Jesu -sarjan päätöskantaatti on omistettu Kristuksen kasvoille (Ad faciem: Illustra faciem tuam). Aivan erillisenäkin ja joka-aikaisesti (ja vaikka vain urkusäestyksin) laulettavan johdannon teksti on psalminjae (Ps. 31: 17) ja se kääntyy suomeksikin ongelmitta (julk. suomeksi Yhteiskustannus, n:o 151):

  Nyt käännä kasvosi meihin,
  anna meille rauha.
  Armossasi häpeästä kansasi säästä!

Paul Gerhardtin tunnettu passiovirsi Oi rakkain Jeesukseni (virsi 63) perustuu munkki Arnulfin tekstiin, mutta Gerhardt on laajentanut runon mittaa, joka ei siten käy yksiin Buxtehuden säveltämän alkuperäisen mitan kanssa. Virsikirjassamme on toinenkin Arnulfin teksteihin pohjautuva kärsimysvirsi, tanskalaisen Severin Grundtvigin Sinulle, oi Vapahtaja (virsi 73). Alkuperäinen runomitta on nyt säilynyt, joten Grundtvigin virttä voidaan mainiosti laulaa Buxtehuden suomennoksena (ks. tästä pdf-muotoinen esimerkki).

Sydämelle omistettu kuudes kantaatti Ad cor on koko Membra Jesu -kantaattisarjan sydän. Aiempien suppeiden soitinjohdantojen tilalla on seitsentaitteinen sonaatti – ei nytkään pitkä mutta painokas – ja kahden viulun sijasta soittimistona on nyt viiden gamban kuoro, joka nykyään joudutaan tavallisesti korvaamaan viuluin ja alttoviuluin. Kuoron tilalla laulaa kolmen solistin yhtye (SSB). Mahdotonta ei kuitenkaan ole tehdä sekä tekstikonserttoa että nyt myös aarioita jopa kuoromaisesti niiden yksinkertaisen rakenteen takia. (Sitäpaitsi äänialat mahdollistavat suoraan myös mieskuoroversion!)

Mahdollisen suomeksi laulamisen pulmana on Laulujen laulun tekstin Olet haavoittanut sydämeni vaikea sovittaminen nuottikuvaan. Sen tilalla voitaisiinkin laulaa itse virren tekstiä seuraavasti (ks. myös nuottiesimerkkiä):

  Vapahtaja!
  Sinulle, oi Vapahtaja,
  syntiemme sovittaja,
  kiitosuhrini nyt annan (tahdista 20 eteenpäin).

Aariasäkeistöiksi voidaan nyt valita virren 73 säkeistöt 2, 3 ja 5. Kunkin viimeisen säkeen pienten muokkausten lisäksi on viidennen säkeistön sanajärjestystä ja muotoa hieman tarkistettava:

  Sydämeeni, sydämeeni,
  sydämeeni, Jeesus, paina
  rakkautesi tuo suuri aina.
  Auta, että sinuun luotan,
  Hengen hedelmiä tuotan.
  Näin kerron, näin kerron,
  näin kerron kuolemasi sanomaa.

(Kantaatin vokaalipartituurin avaat pdf-tiedostona tästä.)

Membra Jesu -sarja on Buxtehuden vokaaliteoksista ainoa, josta on julkaistu myös nk. pianopartituuri (Edition Merseburger 990). Tällaiset laitokset ovat notaatioltaan usein kyseenalaisia, mutta kelpo urkuri pystyy kyllä muokkaamaan tekstuurista sellaisen, että hän tarvittaessa voi kokonaan korvata instrumenttien osuuden.

Vähimmillään instrumenttien tarve on sarjan viidennessä kantaatissa Ad pectus, jonka matalaa johdantotrioa (ATB) tukee vain continuo. Sonaatin ja ritornellojen lisäksi viuluilla on itsenäistä soitettavaa ainoastaan kolmannessa, basson aariasäkeistössä. Konserton teksti on Uudesta Testamentista (1. Piet. 2: 2 - 3) ja se on perinteinen antifoni 1. sunnuntaina pääsiäisestä. Suomenkielinen asu on tarjolla vinkkipalstalla.

Aariasäkeistöistä olen laatinut vapaan suomennoksen:

 Tervehditty autuutemme,
 Herramme ja Jeesuksemme,
 ruokit meitä sanallasi,
 hoidat rakkaudellasi;
 näin johdat meidät autuuteen.

 Puhdista nyt sydämemme,
 ohjaa myöskin askeleemme,
 tahtoamme taivuttele,
 tiellä aina opastele
 kaikessa sinuun turvaamaan.

 Tervehditty, Herra suuri,
 autuutemme vahva muuri,
 lähde joka lahjan hyvän,
 määrä armon enentyvän.
 Oi Herra, ainut turvamme!