Kuvitteellinen kesäviikko Latviassa

Jos Viro on hienojen historiallisten kirkkojen ja urkujen maa, samoin ovat myös Latvia ja Liettua.
Edellä olevista linkeistä pääset paikallisiin hakuihin. Hakemistot tarjoavat myös ääninäytteitä.

Kun liikut yleisillä kulkuneuvoilla, tavoitat varsinkin Virossa monia kohteita aivan kulkureittien varrelta. Latviassa tavoitettavuus on hieman konstikkaampaa, sillä Latviasta löytyy kirkko miltei joka kylästä. Tässä ehdotuksia, miten tavoittaa Latvian kirkkoja ja urkuja. Aikaa kannattaa tietysti varata runsaasti, joten kesäloma ja joka tapauksessa valoisa vuodenaika on löytöretkellä eduksi.

Ennen Virosta pääsi Latviaan useampia julkisen liikenteen reittejä. Rautateitse kaksoiskaupunki Valga (Viro) / Valka (Latvia) on tämän päivän portti Virosta Latviaan. Ennen junat kulkivat etelään myös Pärnusta, ja Valgasta oli kapearaideyhteys myös pohjoisen Latvian itäosiin. Nykyisin nopein yhteys on Pärnun kautta kulkeva vilkas bussiliikenne. Sen pulma on tosin harvat pysähtymispaikat ennen Riikaa. Mutta kun Riikaan päästään, valinnan varaa onkin jo runsaasti. Seuraavassa esitellyt aikataulutiedot ovat kesältä 2026.

Strenci
Lähdettyämme junalla Valgan raja-asemalta klo 14.28 kohti Riikaa saavutamme jo reilussa varttitunnissa Strencin viehättävän pikkukaupungin. Olemme siten lähteneet Tallinnasta klo 10.18 ja vaihtaneet Valgassa Vilnan junaan. Yhteys on näppärä, sillä aamulaivalla (tai yön yli laivassa nukuttuamme) olemme ehtineet Helsingistä asti samaan junaan.

Strencin kirkkoon ja urkuihin voimme tutustua ennalta virtuaalisesti avaamalla Latvian historiallisten urkujen verkkosivun ja valitsemalla luettelosta Strencin. Kirkko on valmistunut vuonna 1907, mutta Martin Kreslingin rakentamat urut ovat jo vuodelta 1900. Ne on siis mitä ilmeisimmin tehty ensin johonkin muualle ja hankittu tai ainakin siirretty aikaisintaan vuonna 1907 Strencin kirkkoon. Soitin on pieni, vain yksisormioinen, mutta se sopii hyvin pieneen kirkkosaliin ja sen akustiikkaan. Viisiäänikertaisena se täyttää salin kuin suuremmatkin urut.

Valmiera – Cesis

Strencistä voisimme jatkaa bussilla Valmieraan viivyttyämme alun toista tuntia. Bussi Valmieraan lähtee klo 16.14. ja saapuu Valmierassa aivan kirkon vieressä sijaitsevalle linja-autoasemalle klo 16.40. Valmierassakin saamme puolentoista tunnin ajan tutustua komeaan Pyhän Simonin kirkkoon ja ihailla sen suuria urkuja. Ne toimitti Ladegastin urkurakentamo vuonna 1886. Jos olemme liikkeellä viikonloppuna, voimme jatkaa taas junalla Cesisiin. Juna Riikaan lähtee klo 18.17 ja saapuu Cesisiin klo 18.45. Cesis ei ole aivan Valmieran kokoinen kaupunki, mutta sen Pyhän Johannes Kastajan kirkko on näkemisen ja kuulemisen arvoinen vuonna 1907 valmistuneine E. F. Walckerin 41-äänikertaisine urkuineen. Olisimme ehtineet konserttiinkin, jos sellainen olisi alkanut klo 19. Joka tapauksessa voisimme nyt jäädä Cesisiin yöksi (vaikka kiireinen matkaaja voisi vielä jatkaa Riikaankin asti klo 19.34), ja nauttia historiallisen kaupungin illasta.

Jos uni ei heti tulisi vieraassa kaupungissa, voisimme kurkata, mistä jäimme tällä välin paitsi. Jos olisimmekin viivähteneet yön yli Valmierassa, vuokranneet seuraavana päivänä auton ja suunnanneet valtatietä P11 länteen, Umurgaan, Limbaziin ja Vilkeneen, olisimme hetkeksi siirtyneet 1800-luvun puoliväliin ja päässeet ihailemaan näiden kirkkojen pienten soittimien jaloa ääntä ja uskomatonta kestävyyttä. Onneksi saaaimme hotellihuoneessa avata nettilinkit niihin ja kuunnella ja ihmetellä.

Aamulla nautimme rauhallisen aamupalan, talsimme asemalle ja nousemme junaan klo 7.27. Junassa voimme ottaa puolentoistatunnin nokoset ennen Riikaa – tai nauttia kauniista maisemista. Rautatie on jo pitkään seurannut Gauja-joen laaksoa ja tavoittaa sen jälleen Siguldassa.

Riika ja ympäristö
Riika tervehtii meitä aurinkoisena. Nyt vaihdamme raitiovaunuun, ja tutkimme mitä ehdimme. Jo pelkkä vanhakaupunki on täynnä kirkkoja, huippuna Riian tuomiokirkko, jonka Walcker-urkujen vihkiäisiin Franz Liszt sävelsi fantasian Nun danket alle Gott. Tähän ei oikeastaan raitsikkaakaan tarvita. Jos olemme liikkeellä kesäaikaan, kirkkokävelyn jälkeen kannattaa poiketa Jurmalan uimarannalle. Sinne pääsee Tukumsiin vähintään tunnettain kulkevalla paikallisjunalla. Samalla on mainio mahdollisuus tutustua radanvarren kirkkoihin. Slokan ja Tukumsin kirkot sijaitsevat samannimisten rautatieasemien taajamissa. Tukumsissa (Tukums I) on mahdollisuus vierailla myös vierekkäisissä luterilaisessa ja katolisessa kirkossa. Molemmat Tukumsin urut vievät kauaksi 1800-luvulle, ja Slokan Walckerillakin on ikää jo toistasataa vuotta.

Kuurinmaan rannikko ja Kolkan niemi
Rata jatkuisi Tukumsista aina Ventspilsin satamakaupunkiin saakka, mutta rataosalla ei ole tätä nykyä henkilöliikennettä Tukumsia edemmäs. Kuurinmaa on kuitenkin Latvian tiheintä kirkkoseutua ja bussit kulkevat ahkeraan. On myös mahdollista vuokrata auto, jolla seudun kymmenet kirkot voidaan kiertää valikoiden. Ainakin kannattaa tähytä Latvian vanhimpien urkujen suuntaan Ugalen kirkossa. Ugaleen pääsee Riiasta Ventspilsiin kulkevilla busseilla noin kerran tunnissa. Samoin Ugalesta voi jatkaa Ventspilsiin. Yksi päivä ei kuitenkaan riitä Riian ja Kuurinmaan kirkkoihin. Näin voitaisiinkin vielä unohtaa Kolkan niemi ja lähteä Riiasta lauantai-iltana klo 18.20 junalla kohti Liepajaa, jonne saavutaan klo 21.39. Liepaja on Latvian kolmanneksi suurin kaupunki, mutta Liepajan Pyhän Kolminaisuuden kirkossa on maailman suurimmat mekaaniset urut. Hyvin nukutun hotelliyön jälkeen on hyvä osallistua messuun klo 11.

Liepajasta on kaksi mahdolllisuutta palata. Joko lähdetään bussilla Ventspilsiin ja edelleen Ugaleen, tai sitten palataan sunnuntai-iltana kaikessa rauhassa klo 17.55 lähtevällä junalla Riikaan. Viimeistään maanantaina voisi sitten olla Ugalen vuoro.
Ugalen kirkko tunnetaan Latvian vanhimmista säilyneistä uruistaan, jotka valmistuivat pian kirkon rakentamisen jälkeen vuonna 1701. Urut ovat parvella kirkon sisäänkäynnin yläpuolella. Kirkko on kokonaisuudessaan taideteos. Myös urkujen yksityiskohdat ovat puukäsityön mestarinäyte, maalaamatonta, kauniisti kellastunutta vaahteraa. Kirkon rakennuttaja oli kartanonherra Johans Baer (1661–1707). Urut rakensi Cornelius Rhaneus nuorempi (1671–1719). Urkujen fasadin (ja ilmeisesti puuveistokset) toteutti Michael Marquart. Urut soivat edelleen lumoavan kauniisti. Toinenkin Rhaneuksen soitin on Latviassa säilynyt Skaistkalnen kirkossa.

Martin Blomquist soittaa Ugalen kirkon uruilla J.S. Bachin koraalin Nun komm der Heiden Heiland


Itään ja koilliseen
Jos repussa on vielä evästä, on syytä harkita idän suunnan retkeä. Kun Latvian pohjoisosa ja länsi ovat luterilaisten kirkkojen valta-aluetta, idässä on enemmän katolisia kirkkoja. Mikäli Ugale ja Kolkan niemi on ollut maanantain kohde, voisimme tiistaina astua Daugavpilsin eli Väinänlinnan junaan. Daugavpils on Latvian toiseksi suurin kaupunki. Matka Riianlahdelta Latvian kaakonkulmille kestää neljättä tuntia, mutta junat ovat hyvin varusteltuja. Jos lähtö olisi Riiasta klo 7.31, Daugavpilsiin ehdittäisiin sopivasti lounasajaksi klo 10.46. Vähintään olisi tavoite vierailla sekä katolisessa- että luterilaisessa kirkossa. Jos autonvuokraus olisi mahdollista, voisi vielä tavoittaa useita lähiseudun kirkkoja. Riikaan olisi lähdettävä paluumatkalle viimeistään klo 19.48.

Latvian koillisnurkkaan on mahdollista ajaa junalla vain viikonloppuisin, bussilla tietysti päivittäinkin. Joka tapauksessa Aluksnen seudun kirkkoja tekisi mieli käydä katsomassa ja kuulemassa. Jos ei muuten, niin avataan taas muutama kohde urkuarkistosta: Aluksne, Velena, Opekalns, Palsmane ja Vijkiems. Aluksnen melko suuret urut ovat isä ja poika Augusts ja Emils Martinsin rakentamat vuonna 1885 ja sikäli historialliset, että isä siirtyi tämän soittimen valmistuttua eläkkeelle pojan jatkaessa Martinsin rakentamon toimintaa. Velenan urut sai toimittaa saksalainen Wilhelm Sauer vuonna 1898. Sauerin kansainvälinen laatu kuuluu edelleen näissä uruissa: viuluäänikerrat soivat yhtä aikaa pehmeästi ja täyteläsesti, ja plenossa on jytyä. Opekalnsin (1883) ja Palsmanen (1878) vain ulkonäöltään toisistaan poikkeavat urut rakensi Guido Knauf. Saksalainen Knauf teki useita urkuja myös Viron eteläosiin. Vijkiemsin urut olivat kuulemma jo kolmannet lyhyen ajan sisällä. Etelä-Latvian Bauskasta tullut mestari Radzins keskittyi aikalaistietojen mukaan huolella näihin vuonna 1878 valmistuneisiin urkuihin, ja nyt niistä onkin saatu nauttia liki 150 vuoden ajan.

Tämä virtuaalinen urkuretki on nyt kestänyt viisi päivää ynnä kaksi kuvittelupäivää. Yhtä ja toista ehdittiin viikossa nähdä, mutta paljon enemmän jäi vielä näkemättä. Ehkä tänne kannattaisi palata aivan reaalilomalle. Kiitos kiinnostuksestasi!
• • • • •