Kaksi
koraalipartitaa (Edition Fazer, jakelu verkossa myös mm. Schott,
Stretta Music ja Ostinato)
Op. 16 Tuolla taivaan
asunnoissa
Op. 17 Sinuhun turvaan,
Jumala
Leevi Madetojan sävelmään (virsi 626) pohjautuva Tuolla taivaan asunnoissa
vaati pitkän kypsyttelyn ja valmistui painetussa muodossaan
vuonna 1978 prof. Tauno Äikään kantaesittämänä. Nk. Paavon
virren sävelmään pohjautuva Sinuhun
turvaan (virsi 382) on puolestaan kollegani Lasse
Erkkilän tilaama. Partita valmistui hyvissä ajoin vuoden 1983
helluntaiksi Espoonlahden kirkon urkujen vihkiäisiin,
kantaesittäjänään Lasse Erkkilä.
Kumpikin partita välttää suoranaista sarjamuotoa ja muodostaa
pikemminkin laajakaarisen fantasian. Sitä paitsi Tuolla taivaan asunnoissa
esittelee valmiin sävelmän vasta partitan lopuksi. Paavon
virtenäkin tunnetun sävelmän Sinuhun turvaan monet
vaiheet elävät puolestaan vuorovaikutuksessa koko partitan ajan.
Tuolla
taivaan -partita sisältää kaikkiaan seitsemän osasta,
jotka liittyvät toisiinsa saumattomasti. Meditatiivinen Introitus johtaa kahteen Toccataan, joista
ensimmäinen on vapaapulsatiivinen, toinen rytmisesti vaakaampi.
Näitä seuraa puolestaan kaksi Meditaatiota.
Meditaatio I on koko
partitan pitkälinjainen sydän, toinen sen "kontratanssi". Ennen
yksinkertaista, harmonisesti täyteläistä finaalia soi vielä
eteerinen Intermezzo.
Nuottiesimerkkejä klikkaamalla saat soimaan kahden urkurin
lyhyet näytteet, ensin kolmasti Tauno Äikään soittamana
(Keminmaan kirkon urut), sitten kolmasti Martti Anttilan
esittämänä (Helsingin Olaus Petrin kirkon urut). Seitsemännen
näytteen soittaa jälleen Tauno Äikää, jolle partita on
omistettu.
Sinuhun turvaan -partita alkaa sävelmän
"körttiversion", Paavon virtenäkin tunnetun esittelyllä (s. 3;
Edition Fazer). Partita voisi alkaa myös sivun 4 alusta (ks.
Fazerin editio), jossa sävelmä esitellään nyt niin, että sen
klassinen juurikoraali tulee mukaan satsiin. Suomalaisen
toisinnon klassinen versio (Was mein Gott will) hallitsee
sivulta 5 alkavaa fuugaa, ja fuugan välitaite (sivulta 7)
tavoittelee sävelmän esikuvana mahdollisesti olevan kansanlaulun
aiheita. Partitan sydän on sivulta 9 alkava Adagio. Tässä koraali
hajoaa motiiveihin, ja jäljelle jää adagion päätteeksi vain
kvartti-intervalli sekä sekunti, jotka puolestaan aloittavat Finale-osan ja johdattavat
lopuksi koraalin suomalaisen version majesteettiseen
esiintymään. Partita rauhoittuu pitkiin, hiljentyviin
harmonioihin. Partita on sävelletty Espoonlahden kirkon urkujen
vihkiäisjuhlaan. Sen ensiesitti helluntaina 22.5.1983 kirkon
urkuri Lasse Erkkilä. Eero Annala on levyttänyt partitan
äänitteellään Intrada
(Jubal, jcd 11). Ene Salumäe soitti partitan Tallinnan
tuomiokirkosta lähetetyssä suorassa radiokonsertissa Viron
liittyessä EU:n jäseneksi 1.1.2004, ja Tapio Tiitu on esittänyt
sitä myös USA:ssa. Olli Pyylampi on osoittanut partitan
uusklassisen sävelkielen soivan myös Helsingin Kallion kirkon
romanttisilla uruilla.
Oheiselta videolta voit tutustua partitaan ja samalla seurata
sen sävellysprosessia käsikirjoituksen pohjalta. Urkureina ovat
säveltäjä Järvenpään kirkon uruilla (johdanto), Lasse Erkkilä
Espoonlahden kirkon uruilla (fuugasta adagioon) ja Olli Pyylampi
Kallion kirkon lehteriuruilla (päätösosa).
Partita alkaa perinteisesti koko sävelmän yksinkertaisella
esittelyllä, toisin kuin opuksessa 16 (ks. ylinnä).
Esitys voisi alkaa myös toisen osan alusta (Poco meno mosso ma
rubato).
Pienen siirtymän jälkeen alkaa kolmas osa, fuuga. Fuugan teema, joka
esittäytyy siirtymässä ja jo osan alun harmonioissa, on sävelmän
klassisen asun mukainen.
Fuuga johtaa scherzomaiseen trioon, minkä jälkeen fuuga kertautuu
toisesta teemaesiintymästä alkaen. Partita voidaan esittää myös
siten lyhennettynä, että kyseinen trio-taite jää pois, jolloin myös
fuugan kertauksen sijaan jatketaan suoraan adagioon.
Fuugaa seuraa partitan sydän, Adagio.
Nuotissa oleva merkintä voix celeste viittaa Espoonlahden
kirkon urkuihin, joiden vihkiäisiin partita tilattiin. "Oman"
soittimeni, Järvenpään urkujen dispositioon, jonka ääressä partitan
kirjoitin, kyseinen huojuva äänikerta ei tuolloin kuulunut.
Adagio johtaa päätösosaan Finale, jonka aluksi on kadenssi.
Finaalissa palataan alkuun, koko koraalin esittelyyn, nyt maestoso.
Partita päättyy kuitenkin pitkään diminuendoon ja seesteiseen
pianissimoon.
Jos jäit ihmettelemään, mitä tarkoittaa sana ossia
(=vaihtoehto) käsikirjoituksen päätössoinnun yhteydessä, syynä oli
pohdinta soinnun asemasta. Pitäydyin sittenkin matalan terssin
pehmeässä lopukkeessa ja viivasin käsikirjoituksen vaihtoehdon yli.