Kaksi koraalipartitaa (Edition Fazer, jakelu verkossa myös mm. Schott, Stretta Music ja Ostinato)
Op. 16 Tuolla taivaan asunnoissa 
Op. 17 Sinuhun turvaan, Jumala

Leevi Madetojan sävelmään (virsi 626) pohjautuva Tuolla taivaan asunnoissa vaati pitkän kypsyttelyn ja valmistui painetussa muodossaan vuonna 1978 prof. Tauno Äikään kantaesittämänä. Nk. Paavon virren sävelmään pohjautuva Sinuhun turvaan (virsi 382) on puolestaan kollegani Lasse Erkkilän tilaama. Partita valmistui hyvissä ajoin vuoden 1983 helluntaiksi Espoonlahden kirkon urkujen vihkiäisiin, kantaesittäjänään Lasse Erkkilä.

Kumpikin partita välttää suoranaista sarjamuotoa ja muodostaa pikemminkin laajakaarisen fantasian. Sitä paitsi Tuolla taivaan asunnoissa esittelee valmiin sävelmän vasta partitan lopuksi. Paavon virtenäkin tunnetun sävelmän Sinuhun turvaan monet vaiheet elävät puolestaan vuorovaikutuksessa koko partitan ajan.

Tuolla taivaan -partita sisältää kaikkiaan seitsemän osasta, jotka liittyvät toisiinsa saumattomasti. Meditatiivinen Introitus johtaa kahteen Toccataan, joista ensimmäinen on vapaapulsatiivinen, toinen rytmisesti vaakaampi. Näitä seuraa puolestaan kaksi Meditaatiota. Meditaatio I on koko partitan pitkälinjainen sydän, toinen sen "kontratanssi". Ennen yksinkertaista, harmonisesti täyteläistä finaalia soi vielä eteerinen Intermezzo. Nuottiesimerkkejä klikkaamalla saat soimaan kahden urkurin lyhyet näytteet, ensin kolmasti Tauno Äikään soittamana (Keminmaan kirkon urut), sitten kolmasti Martti Anttilan esittämänä (Helsingin Olaus Petrin kirkon urut). Seitsemännen näytteen soittaa jälleen Tauno Äikää, jolle partita on omistettu.

 



Sinuhun turvaan -partita alkaa sävelmän "körttiversion", Paavon virtenäkin tunnetun esittelyllä (s. 3; Edition Fazer). Partita voisi alkaa myös sivun 4 alusta (ks. Fazerin editio), jossa sävelmä esitellään nyt niin, että sen klassinen juurikoraali tulee mukaan satsiin. Suomalaisen toisinnon klassinen versio (Was mein Gott will) hallitsee sivulta 5 alkavaa fuugaa, ja fuugan välitaite (sivulta 7) tavoittelee sävelmän esikuvana mahdollisesti olevan kansanlaulun aiheita. Partitan sydän on sivulta 9 alkava Adagio. Tässä koraali hajoaa motiiveihin, ja jäljelle jää adagion päätteeksi vain kvartti-intervalli sekä sekunti, jotka puolestaan aloittavat Finale-osan ja johdattavat lopuksi koraalin suomalaisen version majesteettiseen esiintymään. Partita rauhoittuu pitkiin, hiljentyviin harmonioihin. Partita on sävelletty Espoonlahden kirkon urkujen vihkiäisjuhlaan. Sen ensiesitti helluntaina 22.5.1983 kirkon urkuri Lasse Erkkilä. Eero Annala on levyttänyt partitan äänitteellään Intrada (Jubal, jcd 11). Ene Salumäe soitti partitan Tallinnan tuomiokirkosta lähetetyssä suorassa radiokonsertissa Viron liittyessä EU:n jäseneksi 1.1.2004, ja Tapio Tiitu on esittänyt sitä myös USA:ssa. Olli Pyylampi on osoittanut partitan uusklassisen sävelkielen soivan myös Helsingin Kallion kirkon romanttisilla uruilla.

Oheiselta videolta voit tutustua partitaan ja samalla seurata sen sävellysprosessia käsikirjoituksen pohjalta. Urkureina ovat säveltäjä Järvenpään kirkon uruilla (johdanto), Lasse Erkkilä Espoonlahden kirkon uruilla (fuugasta adagioon) ja Olli Pyylampi Kallion kirkon lehteriuruilla (päätösosa).

Partita alkaa perinteisesti koko sävelmän yksinkertaisella esittelyllä, toisin kuin opuksessa 16 (ks. ylinnä).
Esitys voisi alkaa myös toisen osan alusta (Poco meno mosso ma rubato).
Pienen siirtymän jälkeen alkaa kolmas osa, fuuga. Fuugan teema, joka esittäytyy siirtymässä ja jo osan alun harmonioissa, on sävelmän klassisen asun mukainen.
Fuuga johtaa scherzomaiseen trioon, minkä jälkeen fuuga kertautuu toisesta teemaesiintymästä alkaen. Partita voidaan esittää myös siten lyhennettynä, että kyseinen trio-taite jää pois, jolloin myös fuugan kertauksen sijaan jatketaan suoraan adagioon.
Fuugaa seuraa partitan sydän, Adagio.
Nuotissa oleva merkintä voix celeste viittaa Espoonlahden kirkon urkuihin, joiden vihkiäisiin partita tilattiin. "Oman" soittimeni, Järvenpään urkujen dispositioon, jonka ääressä partitan kirjoitin, kyseinen huojuva äänikerta ei tuolloin kuulunut.
Adagio johtaa päätösosaan Finale, jonka aluksi on kadenssi.
Finaalissa palataan alkuun, koko koraalin esittelyyn, nyt maestoso.
Partita päättyy kuitenkin pitkään diminuendoon ja seesteiseen pianissimoon.
Jos jäit ihmettelemään, mitä tarkoittaa sana ossia (=vaihtoehto) käsikirjoituksen päätössoinnun yhteydessä, syynä oli pohdinta soinnun asemasta. Pitäydyin sittenkin matalan terssin pehmeässä lopukkeessa ja viivasin käsikirjoituksen vaihtoehdon yli.