Opuksen 181 neljä laulua Anna Haavan runoihin ovat vuosilta 2023 ja -24. Runot ovat Haavan varhaisista kokoelmista paitsi viimeinen, Lill meelespea, joka lienee julkaistu vasta postuumisti kokoelmassa Anna Haava: Luule.

Kaikkein kaunein runo kertoo sanattomasta runosta, joka ei pidä meteliä itsestään. Se kätkeytyy ihmisen sisimpään ja auttaa näkemään kauneuden maailmassa. Vaikka onni kohtaa meitä harvoin, kaunein runo pitää yllä elämän optimismia.


Lintuseni, kukkaseni on herkkä rakkausruno kuten niin moni Anna Haavan varhaisista runoista. Siinä voi kuulla myös elämän ja kuoleman rajan kaikuja. Miten haluaisimmekaan suojella ja hoivata rakkaitamme, mutta lopulta koittaa vääjäämätön eron hetki.


Kehtolaulu Lauluke hyräilee uneen rakasta, jolle laulaja toivottaa kevyttä unta ja kaiken mieltä painavan unohtumista.


Muiston kukka tai kukkamuisto kertoo unohtamisen yrityksestä: sinun pitää unohtaa minut ja minun sinut. Niin kulkisimme toistemme ohi kuin hautapatsaat. Mutta onko unohtaminen mahdollista, kun kaiken yhdessä koetun muistot puhkeavat kukkaan yhä uudelleen!