Opukseksi 1 merkitsemäni psalmisävellys oli Keravan seurakunnan nuorisokuoron tilaus. Tässä kuorossa olin itsekin laulanut ja saanut kimmokkeen lähteä kirkkomuusikon uralle. Psalmi on sävelletty kesällä 1971, ja sitä laulettiin kotimaisen ensiesityksen jälkeen myös kuoron Saksan kiertueella. Kuoroa johti kanttori Pekka Laakkonen, joka ”herätti henkiin” psalmin vielä hieman myöhemmin Järvenpään seurakuntaopiston Kotimusiikkiviikon iltamusiikissa Järvenpään kirkossa. Sävellys on kovin kömpelö nuoren tekijänsä yritys etääntyä diatonisesta sävelasteikosta kohti vapaampaa harmonista ajattelua, mutta juuri tässä suhteessa se ehkä on myös vilpitön avaus polulla kohti uutta ja tuntematonta.

Tekstinä on psalmin 106 ensimmäinen jae. Sen halleluja-avaus on myös kuoron avauksena. Varsinainen psalminjae on vasta päätöskuoron (III) tekstinä. Keskiosan (II) soolon teksti on vapaasti muotoiltu vastaus halleluja-kehotukselle: "Minä tahdon laulaa".

Jo lyhyessä urkujohdannossa esitelty sävelaihe (kaksi suurta terssiä) kulkee läpi tiiviin sävellyksen. Päätösosan käynnistävässä fuugaekspositiossa se on myös kuoron teeman avauksena. Molemmat kuorojaksot päättyvät kokoaskelkuluista rakennettuihin harmonioihin ja näiden enharmonisiin purkauksiin. Viimeinen aamen-vakuutus puolestaan jää kuin jälkikaiuksi pelkästään kokoaskelisena ja samalla lopulta toonikan löytäen.

Vaikka soitinosuus on partituurissa merkitty uruille, se voidaan soittaa yhtä hyvin cembalolla tai harmonilla tai vaikkapa cembalon ja urkujen osuuksiksi jakaen ja lopuksi yhdistäen, kuten nuottiesimerkin digitaalisella ääniraidalla on tehty. Bassoavaimelle kirjoitetun soolo-osuuden, jonka ensiesityksessä lauloi Sauli Kallio-Kokko, voi laulaa myös naisääni. Psalmi on käsikirjoitus.