Kun aloitin Järvenpään seurakunnan kanttorina toukokuussa 1975, sain johtaakseni erinomaisen kirkkokuoron. Sen kanssa tehtiin monta laulujuhlamatkaa, mutta vieläkin tärkeämpää oli jumalanpalveluksen musiikista huolehtiminen. Kirkkokuorolaisille se oli kutsumustehtävä, ja kuorossa viihdyttiin uskollisesti. Tästä kertoo kuoron basson, suntio Eero Kallion kaksi runoa, jotka sain säveltää vuonna 1989. Vuoskymmenten saatossa osui sellaiseen tilanteeseen, jossa olin saanut kurssikaveriltani Lasse Erkkilältä pyynnön säveltää alkusoitto kynttilänpäivään messuun. Alkuvirreksi osui Maa on niin kaunis. Sitä kirjoittaessani sain tiedon isoisäni Johanneksen poismenosta 87 vuoden iässä. Näin siitä tuli myös Vaarin saattomusiikkia. Koraali soi mielessä myös aloittaessani Eero Kallion runon sävelittämisen, kuten nuottiesimerkistä voi kuulla.

Toinen Eeron runo on nimeltään Laulaen tahdon kiittää. Siitä syntyi pieni säkeistölaulu. Kummatkin taidettiin ensiesittää kirkkokuoron kevätkonsertissa toukokuussa 1989. Kuoroa johti Katri Takala, ja solistina lauloi Eeva-Liisa Simpanen.
Palasin myöhemmin jälkimmäiseen lauluun ja muokkasin sen päätaitteen rinnakkaissävellajiin. Näin syntyy kontrasti affekteiltaan erilaisten runotaitteiden välille.