![]() |
Taustaa
|
Kolmitaitteinen
fantasia
Lutherin
katumuspsalmivirren toisesta sävelmävaihtoehdosta
(saksal.
1525)
voidaan meillä liittää ongelmitta virsiin 25 (Nyt
seimellesi
seisahdan) tai 257 (Oi Jeesus, synnyit maailmaan), kuten
on
yleensäkin
tähän sävelmään tehtyjen urkukoraalien laita.
Eipä silti: Bachin ratkaisu ei ole vailla retorisia
piirteitä,
mutta esim. alun rohkea sointuyhdistelmä G-E on lupa
kokea (tosin
viritysjärjestelmästä riippuen!) yhtä lailla
haltioituneen
ilon kuin katumuksen tuskanparkaisun kuvaajana.
Järisyttävän
alun jälkeen ensimmäinen säepari saa
kaanonkäsittelyn
(sopr./basso), seuraavasta rakentuu gigue-fugetta ja
päätössäe
jaetaan ensin terssimotiiveihin, joita seuraa
intensiivinen
adagio-päätös.
Neumeister-kokoelman kypsimpiin kuuluva sävellys on yhtä
aikaa
persoonallinen kuin esikuvansa paljastava: Bachin sedän,
Johann
Christoph
Bachin fugetta samasta sävelmästä on muodoltaan
samanlainen.
Tähän sen tietysti johtaa jo sävelmän oma muoto,
mutta
vertaapa vain Christophin päätössäkeen
terssi-iloittelua
Sebastianin vastaavaan!![]() Vasemmalla Johann Christoph Bachin, oikealla Johann Sebastian Bachin imitaatioleikkiä koraalin Aus tiefer Not viimeisen säkeen alusta. ![]() |
Koraalista voidaan
soittaa alkusoitoksi
vain alkupuolikin, tahtiin 20 saakka. Päätössoittona
taas
on mahdollista soittaa vain alku- tai loppupuolisko,
vaikka
sävellys
on tietysti parhaimmillaan kokonaisena!
Tahtiin 17 merkityn alton nuotin cis tulee olla c. Tahdissa 20 sopraanon puolinuotti on syytä venyttää niin pitkäksi, kuin muut äänet jatkavat, ja toisaalta koko sointu on luontevaa katkaista ennen tenorin kohoa. |