Alempana on muutama tarina vetureista ja rautateistä sekä linkkejä lomareissuja varten ja harrastuskohteisiin 

Porvoo sai yhteyden Helsingin ja Hämeenlinnan väliseen rautatiehen 150 vuotta sitten, vuonna 1874, ja Keravalta Porvooseen liikennöitiin ahkerasti yli sata vuotta. Vieläkin Sköldvikin öljysatamaan ja -jalostamoon vievä rataosa on vilkkaasti liikennöity, mutta radan Porvoon pää on hiljentynyt museorautatieksi. Porvoon radalla pääsee nykyäänkin ajamaan kiskobussilla (Kerava - Porvoo) ja kesään 2014 asti höyryveturin vetämissä puuvaunuissa (Porvoo - Hinthaara - Kerava). Porvoon radan höyryjunaliikennettä 20 vuoden ajan hoitanut Steamrail muutti elokuussa 2014 Nurmekseen. Nykyisinkin höyryjuna käy Porvoossa ainakin kerran  kesässä. Rataosavideon Porvoon radasta on julkaissut Jyrki Längman.

[Tässä vielä pari vanhaa videota Hinthaarasta Porvooseen lähtevästä höyryveturista Tk3, n:o 1168: vaihto ja lähtö. Voit myös matkustaa virtuaalisesti Ollin seisakkeelta Anttilaan. Saman kuvasi samanaikaisesti ulkona ja vähän tasokkaammin Antti Havukainen videossaan Kuninkaantien ylikäytävältä!]

Porvoon radan viehätys on mm. siinä, että rata sulautuu maisemaansa. Ratalinjaan ei juurikaan ole tehty muutoksia radan rakentamisen jälkeen. Niinpä uusmaalaisen rannikkoseudun luonto sananmukaisesti ottaa junalla liikkujan syleilyynsä. Kulttuurikontekstiin kuuluvat kartanot, puiset asemarakennukset ja myös suomalainen kansallismaisema määräasemalla Porvoossa. Tuomiokirkon rinne nousee Porvoonjoen rannasta aivan asemaa vastapäätä.

Helsingin-Hämeenlinnan rautatien liikenteen alkamisesta tuli vuonna 2022 kuluneeksi 160 vuotta. Keravan aseman ja ratapihan pitkällinen remontti valmistui 140-vuotisjuhliin. Tällöin myös kunnostettu Heikki-veturi (kuva alempana) palasi lavetilleen muistuttamaan menneistä ajoista. Juhliin osallistui edelleen liikenteessä oleva Pikku-Jumbo Lili (Tk3 / 1168), joka teki päivän mittaan kolme reissua Porvoon radalla Keravan ja Hinthaaran välillä. Ja matkustajia riiitti.

Pieni kuvasarja kertoo tästä jo syksyisestä höyryreissusta Keravalta Hinthaaraan ja takaisin. Mukana oli ehkä ensimmäistä kertaa ylipäätään junassa olleita päiväkotilapsia ja suuri joukko meitä kaiken ikäisiä lapsia, jotka osaamme nauttia liikkumisen terapiasta. Päivä oli pilvinen, mutta viimeiset ruskan värit vielä sinnittelivät maisemassa.

Aleksis Kivi kuvaa kertomuksensa "Leo ja Liina" tapahtumapaikan hieman arvoituksellisesti: "Tapaus on Suomessa lähellä Helsingin - Hämeenlinnan rautatietä". On pidetty mahdollisena, että Aleksis itse olisi viimeisinä vuosinaan matkannut junalla Helsingistä mennessään Albert-veljensä hoiviin Tuusulan Syvärantaan.

Heikki-veturi Hv3 (n:o 781) täytti kunniakkaat 70 vuotta samalla, kun suomalainen rautatie tuli jo kaksinkertaiseen ikään.

Suomalaiselle juna ja rautatie tuovat poikkeuksetta mieleen muistoja. Kotini on aina ollut lähellä rautatietä synnyinpaikastani Kouvolasta Kuusankosken ja Keravan kautta Järvenpäähän. Höryveturin hahmo ja äänet ovat siten osa mielen maisemaani. Yhä edelleen on mukava päästä haistelemaan myös suuren kokoluokan veturin, Ukko-Pekan savua, kun siihen tarjoutuu tilaisuus kuten tässä Järvenpään asemalla kesällä 2001.

Järvenpään asemarakennus on Suomen vanhin ja omalla tavallaan kuin kirkko keskellä kylää. Tältä asemalta on noustu junaan jo 160 vuoden ajan. Jean Sibeliuksen lähtöjä ja tuloja en ole ollut todistamassa, mutta monen muun Järvenpään mestarin kyllä: Joonas Kokkonen ja Paavo Heininen olivat ahkeria junan käyttäjiä, ja Erik Bergman saattoi kulkea tätä kautta Järvenpään sävellysmökilleen. Tämän päivän junalla kulkijoita ovat mm. säveltäjät Harri Vuori ja Jani Uhlenius. Kiskojen rytmi viehättää ja inspiroi yhä!

Lähde elämysmatkalle!

Rautatieharrastajien yhdistykset toimivat aktiivisesti eri puolilla maata:
Harrastajayhdistyksiä ja tapahtumien ja retkien järjestäjiä Suomessa ovat ainakin Haapamäen Museoveturiyhdistys ry, Lahden Topparoikka ry, Pieksämäen Höyryveturiyhdistys ry, Pirkanmaan Rautatieharrastajien Kerho Pirake ry, Pohjois-Suomen Rautatieharrastajat ry, Turun Kiskoliikennekerho ry ja Suomen Rautatiehistoriallinen Seura ry. Kapeampia raiteita liikennöivät Jokioisten museorautatie Oy Jokioisten ja Humppilan välillä sekä Nykarleby Jernväg Kovjoen asemalla.

Suomen suurin alan museo sijaitsee Hyvinkäällä; Suomen rautatiemuseon kotisivut avaat ohesta. Kannattaa poiketa myös Keuruun Haapamäen Höyryveturipuistoon, Suolahden Keitele-museoon, Minkiön kapearaidemuseoon ja Toijalan Veturimuseoon. Kouvolassa sijaitsee puolestaan Pienoisrautatiemuseo. Kaupunkimatkaajaa kiinnostaa varmasti myös Suomen Raitiotieseura.

Yllä neljä videota Keravalta 19.6.2010. Porvoon juna saapuu Keravalle ja alittaa Ahjon sillat. Keravan asemalla kohtaavat höyryveturi Tk3 ja uusi sähkömoottorijuna Sm5. Jälkimmäinen suuntaa Helsinkiin, edellinen palaa Porvooseen. (Voit avata videot myös suurempina kaksoisklikkaamalla.)

Rautatieliikenteen historiasta Virossa kertoo Haapsalun rautatiemuseo. Haapsaluun ei tällä hetkellä pääse junalla (paitsi puolimatkaan Turbaan), mutta Haapsalun komea rautatieasema toimittaa myös linja-autoaseman virkaa, joten kaupunkiin tulijan on helppo aloittaa paikalliseen elämänmenoon tutustuminen juuri rautatiemuseosta.

Haapsaluun on Tallinnasta lyhyt matka, vain n. 100 kilometriä. Busseja lähtee keskimäärin tunnin välein, eikä hullumpi ole sellainenkaan reissu, että ajaa Tallinnasta Turbaan sähköjunalla ja vaihtaa Turbassa bussiin tai polkupyörään. Virossa pyörän kuljettamiseen junassa suhtaudutaan myönteisesti ja pyörille on vaunuissa oma tilansa. Turban bussipysäkki on valtatien n:o 9 varressa, jonne rautatieasemalta tulee vajaan kilometrin mittainen kävely Turban kylän halki. Busseja Haapsalun ja Tallinnan suuntaan kulkee päiväaikaan noin tunnin välein.

Alla on katkelma vuoden 1930 aikataulukirjasta. Siitä selviää, että Haapsalusta voitiin jatkaa junalla Rohukülan satamaan ja edelleen laivalla Kuressaareen. Tällä konstilla ehti aamuksi niin Tallinnaan kuin Kuressaareenkin. Nopein juna kulki jo tuolloin Tallinnasta Haapsaluun vähän yli kahdessa tunnissa.

Haapsalun rautatiemuseon 30-vuotisjuhla, Viron rautateiden 130-vuotisjuhla ja vielä Haapsalun radan 95-vuotisjuhlinta osuivat syksyyn 2000.
Tämän mainion videon viemänä voit matkata tuolloisella radalla. Muutamaa vuotta myöhemmin kiskot Riisiperestä Haapsaluun purettiin, mutta nyt niitä taas rakennetaan, tosin hidastuneella aikataululla. Riisiperestä Turbaan pääsee taas junalla, ja toivottavasti tällä vuosikymmenellä jälleen Haapsaluun asti!

Virossa oli aina 1970-luvulle asti myös laaja kapearaiteisten rautateiden verkosto. Tästä on jäljellä enää pari muistoa. Pärnun lähellä Lavassaaressa sijaitsee tutustumisen arvoinen kapearaidemuseo Eesti Muuseumraudtee.