Rajakaupunki Narvan kirkot ovat kokeneet kovia kautta aikojen. Toisaalta Narvan kirkkomusiikkielämä on ollut runsasta ja edistyksellistä. Aiheesta on kirjoittanut Tuuliki Jürjo kirjassaan Narva luterliku kirikumuusika ajalugu (Narvan luterilaisen kirkkomusiikin historia). Narvan Aleksanterinkirkon jälleenrakennustyö on viivästynyt moneen otteeseen. Viron luterilainen kirkko ja Viron valtio ovat nyt sopineet yhteistyöstä, joka painottaa myös kirkon kulttuuriarvoa ja konserttikäyttöä.

Narvassa oli ennen toista maailmansotaa useammatkin keskisuuret urut. Inkerinmaalla lienee ollut kaikkiaan lähes 50 urut. Walckerin soittimia näistä lienee ollut viidennes, myös suurimmat Narvan urut, kunnes Kriisan rakentamo laajensi Narvan Pietarin (Peetri) kirkon Mende-urut liki kaksinkertaisiksi*. Sauer rakensi lähes yhtä monet urut, ja myös virolaisten rakentajien soittimia oli joukossa ja yhdet suomalaisetkin (Kangasala). Urkurakentaja Olev Kentsin mukaan kaikki tämän alueen urut ovat vaikeina vuosikymmeninä tuhoutuneet.

*Tuuliki Jürjon mukaan Kriisan rakentamo sai vuonna 1934 tehtäväkseen rakentaa Peetrin kirkkoon uudet, suuret urut kirkon 50-vuotisjuhlan kunniaksi. Koska seurakunnan talous oli tiukilla, sovittiin että vanhan soittimen (jonka oli rakentanut vuonna 1836 leipzigilainen Johann Mende Moskovan Peeter-Pauli -kirkkoon) äänikertoja käytetään uusissa uruissa (kaikkiaan 16 äk). Peräti 38-äänikertainen, kolme sormiota ja jalkion käsittävä soitin valmistui vuonna 1936 ja sai hyvät arvostelut. Tämä Kriisan suurin soitin sai valitettavasti soida vain kahdeksan vuoden ajan, kunnes Narvan kirkot ja urut tuhoutuivat vuoden 1944 suurpommituksissa.