Rajakaupunki Narvan kirkot ovat kokeneet kovia
kautta aikojen. Toisaalta Narvan kirkkomusiikkielämä on ollut
runsasta ja edistyksellistä. Aiheesta on kirjoittanut Tuuliki
Jürjo kirjassaan Narva luterliku kirikumuusika ajalugu
(Narvan luterilaisen kirkkomusiikin historia). Narvan Aleksanterinkirkon jälleenrakennustyö on
viivästynyt moneen otteeseen. Viron luterilainen kirkko ja Viron
valtio ovat nyt sopineet yhteistyöstä, joka painottaa myös
kirkon kulttuuriarvoa ja konserttikäyttöä.
Narvassa oli ennen toista maailmansotaa useammatkin keskisuuret
urut. Inkerinmaalla lienee ollut kaikkiaan lähes 50 urut.
Walckerin soittimia näistä lienee ollut viidennes, myös
suurimmat Narvan urut, kunnes Kriisan rakentamo laajensi Narvan
Pietarin (Peetri) kirkon Mende-urut liki kaksinkertaisiksi*.
Sauer rakensi lähes yhtä monet urut, ja myös virolaisten
rakentajien soittimia oli joukossa ja yhdet suomalaisetkin
(Kangasala). Urkurakentaja Olev Kentsin mukaan kaikki tämän
alueen urut ovat vaikeina vuosikymmeninä tuhoutuneet.
*Tuuliki
Jürjon mukaan Kriisan rakentamo sai vuonna 1934 tehtäväkseen
rakentaa Peetrin kirkkoon uudet, suuret urut kirkon
50-vuotisjuhlan kunniaksi. Koska seurakunnan talous oli
tiukilla, sovittiin että vanhan soittimen (jonka oli
rakentanut vuonna 1836 leipzigilainen Johann Mende Moskovan
Peeter-Pauli -kirkkoon) äänikertoja käytetään uusissa
uruissa (kaikkiaan 16 äk). Peräti 38-äänikertainen, kolme
sormiota ja jalkion käsittävä soitin valmistui vuonna 1936
ja sai hyvät arvostelut. Tämä Kriisan suurin soitin sai
valitettavasti soida vain kahdeksan vuoden ajan, kunnes
Narvan kirkot ja urut tuhoutuivat vuoden 1944
suurpommituksissa.