Samuel Scheidt (1587–1654)

Kolmikosta Schütz - Schein - Scheidt Samuel Scheidt tunnetaan urkusäveltäjänä. Myös vokaalisäveltäjänä hänen tuotantonsa oli laaja, mutta Schütziin ja Scheiniin verrattuna siitä on säilynyt pienempi osa. Tähän lienee vaikuttanut Scheidtin kotikaupungin Hallen vaikea asema kolmikymmenvuotisen sodan aikana.

Samuel Scheidtin merkitys urkusäveltäjänä on kuitenkin keskeinen. Hän oli J.P. Sweelinckin ensimmäisiä saksalaisia oppilaita ja sovelsi tämän alankomaisen kosketinsoitintaitajan opit luterilaiseen kirkkomusiikkiin. Scheidtin urkukoraalisävellykset viitoittivat suuntaa pitkälle tulevaisuuteen. Tyypillistä niille on variaatiomuoto ja sarjarakenne. Ne soveltuvat luterilaisen virren alternatin-toteutukseen yhtä lailla kuin messun ordinariumin tai toisaalta psalmien ja canticumin, kuten Marian kiitosvirren, Magnificatin, vuorolauluun.

Soitetuimpia Scheidtin urkuteoksista ovat kuitenkin koraalikirjamaiset virsisovitukset. Ei tiedetä, ovatko ne alkusoittoja,  säestyssatseja, urkusäkeistöjä - tai ehkä kaikkea näitä tilanteen mukaan. Säveltäjä ei valaise tätä seikkaa esipuheessaan. On myös arveltu, että tämä painopaikkansa mukaan Görlitzin tabulatuurikirjaksi nimetty kokoelma voisi olla myös kotihartauteen tarkoitettu, samalla ehkä pedagoginenkin julkaisu, J.S. Bachin Orgelbüchleinin tapaan.


Scheidtin urkuteoksista on saatavilla ainakin Petersin ja Bärenreiterin nuottilaitokset. Nuotit ovat tulostettavissa myös Petrucci Music Librarysta.