Samuel Scheidt (1587–1654)
Kolmikosta Schütz - Schein - Scheidt Samuel Scheidt tunnetaan
urkusäveltäjänä. Myös vokaalisäveltäjänä hänen tuotantonsa oli
laaja, mutta Schütziin ja Scheiniin verrattuna siitä on säilynyt
pienempi osa. Tähän lienee vaikuttanut Scheidtin kotikaupungin
Hallen vaikea asema kolmikymmenvuotisen sodan aikana.
Samuel Scheidtin merkitys urkusäveltäjänä on kuitenkin keskeinen.
Hän oli J.P. Sweelinckin ensimmäisiä saksalaisia oppilaita ja
sovelsi tämän alankomaisen kosketinsoitintaitajan opit luterilaiseen
kirkkomusiikkiin. Scheidtin urkukoraalisävellykset viitoittivat
suuntaa pitkälle tulevaisuuteen. Tyypillistä niille on
variaatiomuoto ja sarjarakenne. Ne soveltuvat luterilaisen virren
alternatin-toteutukseen yhtä lailla kuin messun ordinariumin tai
toisaalta psalmien ja canticumin, kuten Marian kiitosvirren,
Magnificatin, vuorolauluun.
Soitetuimpia Scheidtin urkuteoksista ovat kuitenkin
koraalikirjamaiset virsisovitukset. Ei tiedetä, ovatko ne
alkusoittoja, säestyssatseja, urkusäkeistöjä - tai ehkä
kaikkea näitä tilanteen mukaan. Säveltäjä ei valaise tätä seikkaa
esipuheessaan. On myös arveltu, että tämä painopaikkansa mukaan
Görlitzin tabulatuurikirjaksi nimetty kokoelma voisi olla myös
kotihartauteen tarkoitettu, samalla ehkä pedagoginenkin julkaisu,
J.S. Bachin Orgelbüchleinin tapaan.
Scheidtin urkuteoksista on saatavilla ainakin Petersin ja
Bärenreiterin nuottilaitokset. Nuotit ovat tulostettavissa myös Petrucci Music Librarysta.