Tobiasin 12 urkukoraalin kokoelma (Zwölf Choralvorspiele, Eres Edition 1930) on merkittävä dokumentti myös säveltäjästään ja hänen sävelkielestään yleensä. Koraalit ovat vaativia ja verrattavissa vaikkapa J.S. Bachin nk. Leipzigin koraaleihin, jotka eivät nekään ole varsinaista liturgista musiikkia vaan urkukoraalitaiteen kiteytymiä. Tobiaksen koraalien kauneimpiin ja herkimpiin kuuluu ”yösoitoksi” luonnehdittu Nun ruhen alle Wälder (Maat, metsät hiljenneinä). Nuottikuvaa klikkaamalla kuulet Sibelius-Akatemian historiallisilla Thulé-uruilla soitetun näytteen.

Säveltäjän hurja luomisvimma näkyy hänen käsikirjoituksissaan myös siinä, että ne ovat usein korjailtuja ja vaikeasti tulkittavia. Joskus niiden realisointi soittimen ääressä vaatii tavanomaista enemmän mielikuvitusta, kun säveltäjä – vaikka olikin itse taitava urkuri (ellei sitten juuri siksi...) – on kirjoittanut kuin orkesterille ja usein joka tapauksessa aika suurelle kädelle ja äärimmäisin ottein, kuin haluten kaikki keinovarat käyttöönsä. Myös koraalissa Nun ruhen on monikerroksisuutta, vaikka sen voi soittaa kauniisti pienilläkin uruilla. Tällöin nuottikuvan runsaat dynaamiset viitteet ja muut esitysohjeet on sovellettava tilanteen mukaan. Esimerkiksi alun merkinnät pp ja p viittaavat kahden sormion käyttöön. Toisaalta kolmannen tahdin mf ei vaadi kolmatta sormiota (eikä yhdyskaari g-g siihen viittaakaan), vaan esim. siirtymistä samalle vasemman käden sormiolle (jolloin kaari jätetään huomiotta).


Eres-kustantamon julkaisun sivun 36 alussa on virhetulkinta alennusmerkeistä. Kaikki h-sävelet on epäilemättä tarkoitettu alennetuksi, vaikka keskimmäiseen liittyvä merkki on tulkittu palautusmerkiksi. Virhetulkinta johtunee nuottivarren kääntymisestä vasemmalle ja osumisesta b-merkin reunaan. Syy siihen, että seuraavalle b-sävelelle on merkitty varmentava alennusmerkki lienee sen sijoittuminen nyt terssi-intervallin alemmaksi säveleksi. Tobias kirjoittaisi palautusmerkin kulmikkaammin, kuten tahdin lopusta ja seuraavan tahdin alusta voidaan havaita. Nuottia klikkaamalla voit kuunnella ääninäytteen.
(Näyte alkaa nuottiesimerkin alkua edeltävästä tahdista.)

Erityisen hankala tulkittava on koraalin viimeisen sivun (Eres s. 38) alku. Sen notaatio olisi isollakaan kouralla hädin tuskin realisoitavissa muutoin kuin samalta sormiolta soitettaessa. Mutta kun käsikirjoitusta tarkastellaan herkällä silmällä (ja olettaen, että merkinnät ovat säveltäjän itsensä kynästä), voidaan tulkita, että jalkion soittaman bassoäänen kanssa ristiin menevät vasemman käden alimmat sävelet c-cis-d onkin nostettu oktaavia ylemmäs piirtämällä varmemmaksi vakuudeksi niiden ja seuraavien yläpuolisten sävelien väliin vaihtomerkki, pystyyn käännetty ~. Miksi Tobias ei sitten saman tien pyyhkinyt pois oktaavikaksinnusten alempia säveliä, jää arvoitukseksi. Tämän jälkeen on mahdollista erottaa Choral-merkinnällä korostettu virren viimeisen säkeen sävelkulku jopa omalta sormiolta soitettavaksi, edellyttäen edelleenkin sangen ulottuvaa kättä, sillä tällöin sama käsi, ensin vasen ja sitten oikea, joutuu soittamaan kahdelta sormiolta yhtäaikaa. Joka tapauksessa muutos mahdollistaa nuottikuvan toteutumisen ylipäätään. Nuottikuvaa klikkaamalla kuulet tästä näytteen.

Kaikessa monikerroksisuudessaan koraali Nun ruhen on soitettavissa ilman rekisteröintivaihdoksia ja hyvin yksinkertaisin valinnoin. Voit tästä kuunnella Helsingin Musiikkitalon Organo-salin englantilaisilla Forster & Andrews -uruilla soitetun version, jossa soi vain kolme äänikertaa, pääpillistön huilu (Stopped Diapason 8), sivusormion "viulu" (Salicional 8), koplattuna pääpillistölle, ja jalkion Subbass 16, koplattuna sormiolle. Jopa keskimmäisen nuottiesimerkin nousussa yhdistelmä tuntuu riittävän, kun satsi saa lisä-ääniä ja nousee korkeuksiin. Tiivistetyn laitoksen nuottikuvasta avaat tästä.