Tobiasin 12 urkukoraalin kokoelma (Zwölf Choralvorspiele, Eres
Edition 1930) on merkittävä dokumentti myös säveltäjästään ja
hänen sävelkielestään yleensä. Koraalit ovat vaativia ja
verrattavissa vaikkapa J.S. Bachin nk. Leipzigin koraaleihin,
jotka eivät nekään ole varsinaista liturgista musiikkia vaan
urkukoraalitaiteen kiteytymiä. Tobiaksen koraalien kauneimpiin
ja herkimpiin kuuluu ”yösoitoksi” luonnehdittu Nun ruhen alle Wälder
(Maat, metsät hiljenneinä). Nuottikuvaa klikkaamalla kuulet Sibelius-Akatemian
historiallisilla Thulé-uruilla soitetun näytteen.
Säveltäjän hurja luomisvimma näkyy hänen käsikirjoituksissaan
myös siinä, että ne ovat usein korjailtuja ja vaikeasti
tulkittavia. Joskus niiden realisointi soittimen ääressä vaatii
tavanomaista enemmän mielikuvitusta, kun säveltäjä – vaikka
olikin itse taitava urkuri (ellei sitten juuri siksi...) – on
kirjoittanut kuin orkesterille ja usein joka tapauksessa aika
suurelle kädelle ja äärimmäisin ottein, kuin haluten kaikki
keinovarat käyttöönsä. Myös koraalissa Nun ruhen on monikerroksisuutta, vaikka sen
voi soittaa kauniisti pienilläkin uruilla. Tällöin nuottikuvan
runsaat dynaamiset viitteet ja muut esitysohjeet on sovellettava
tilanteen mukaan. Esimerkiksi alun merkinnät pp ja p viittaavat kahden sormion
käyttöön. Toisaalta kolmannen tahdin mf ei vaadi kolmatta sormiota (eikä yhdyskaari
g-g siihen viittaakaan), vaan esim. siirtymistä samalle vasemman
käden sormiolle (jolloin kaari jätetään huomiotta).
Eres-kustantamon julkaisun sivun 36 alussa on virhetulkinta
alennusmerkeistä. Kaikki h-sävelet on epäilemättä tarkoitettu
alennetuksi, vaikka keskimmäiseen liittyvä merkki on tulkittu
palautusmerkiksi. Virhetulkinta johtunee nuottivarren
kääntymisestä vasemmalle ja osumisesta b-merkin reunaan. Syy
siihen, että seuraavalle b-sävelelle on merkitty varmentava
alennusmerkki lienee sen sijoittuminen nyt terssi-intervallin
alemmaksi säveleksi. Tobias kirjoittaisi palautusmerkin
kulmikkaammin, kuten tahdin lopusta ja seuraavan tahdin alusta
voidaan havaita. Nuottia klikkaamalla voit kuunnella
ääninäytteen. (Näyte
alkaa
nuottiesimerkin
alkua edeltävästä tahdista.)
Erityisen hankala tulkittava on koraalin viimeisen sivun (Eres
s. 38) alku. Sen notaatio olisi isollakaan kouralla hädin tuskin
realisoitavissa muutoin kuin samalta sormiolta soitettaessa.
Mutta kun käsikirjoitusta tarkastellaan herkällä silmällä (ja
olettaen, että merkinnät ovat säveltäjän itsensä kynästä),
voidaan tulkita, että jalkion soittaman bassoäänen kanssa
ristiin menevät vasemman käden alimmat sävelet c-cis-d onkin
nostettu oktaavia ylemmäs piirtämällä varmemmaksi vakuudeksi
niiden ja seuraavien yläpuolisten sävelien väliin vaihtomerkki,
pystyyn käännetty ~. Miksi Tobias ei sitten saman tien pyyhkinyt
pois oktaavikaksinnusten alempia säveliä, jää arvoitukseksi.
Tämän jälkeen on mahdollista erottaa Choral-merkinnällä korostettu virren viimeisen
säkeen sävelkulku jopa omalta sormiolta soitettavaksi,
edellyttäen edelleenkin sangen ulottuvaa kättä, sillä tällöin
sama käsi, ensin vasen ja sitten oikea, joutuu soittamaan
kahdelta sormiolta yhtäaikaa. Joka tapauksessa muutos
mahdollistaa nuottikuvan toteutumisen ylipäätään. Nuottikuvaa
klikkaamalla kuulet tästä näytteen.
Kaikessa monikerroksisuudessaan koraali Nun ruhen on soitettavissa
ilman rekisteröintivaihdoksia ja hyvin yksinkertaisin valinnoin.
Voit tästä
kuunnella Helsingin Musiikkitalon Organo-salin
englantilaisilla Forster & Andrews -uruilla soitetun
version, jossa soi vain kolme äänikertaa, pääpillistön huilu
(Stopped Diapason 8), sivusormion "viulu" (Salicional 8),
koplattuna pääpillistölle, ja jalkion Subbass 16, koplattuna
sormiolle. Jopa keskimmäisen nuottiesimerkin nousussa yhdistelmä
tuntuu riittävän, kun satsi saa lisä-ääniä ja nousee
korkeuksiin. Tiivistetyn laitoksen nuottikuvasta avaat tästä.