Anton Bruckner (1824–1896) oli urkuri ja taitava improvisoija, vaikka hänet tunnetaan ensi sijassa suurena sinfonikkona.
Osasyy Brucknerin urkuteosten vähäiseen tuntemukseen on niiden valitettavan pieni lukumäärä. Doblingerin kustantamon urkuteosten nide sisältää kymmenkunta kappaletta, joiden joukossa on ainutlaatuisia helmiä kuten Preludi C-duuri ja nuoren säveltäjän raikkaat Es-duuripreludit, joista n:o 1 viittaa jo Lisztiin, n:o 3 on mainio intonaation malli ja n:o 4 riemastuttava päätössoitto, jossa voi kuulla Bachin Es-duurin kaikuja. Majesteettinen Nachspiel d-molli voidaan soittaa myös lyhennettynä siirtymällä tahdista 27 suoraan tahtiin 57. (Ääninäytteet jh, Helsingin Musiikkitalon Organo-salin urut.)