Anton
Bruckner
(1824–1896) oli
urkuri ja taitava improvisoija, vaikka hänet tunnetaan ensi
sijassa suurena sinfonikkona. Osasyy Brucknerin
urkuteosten vähäiseen tuntemukseen on niiden valitettavan pieni
lukumäärä. Doblingerin kustantamon urkuteosten nide
sisältää kymmenkunta kappaletta, joiden joukossa on ainutlaatuisia
helmiä kuten Preludi
C-duuri ja nuoren säveltäjän raikkaat Es-duuripreludit,
joista n:o 1 viittaa
jo Lisztiin, n:o 3
on mainio intonaation malli ja n:o 4 riemastuttava päätössoitto, jossa voi
kuulla Bachin Es-duurin kaikuja. Majesteettinen Nachspiel d-molli
voidaan soittaa myös lyhennettynä siirtymällä tahdista 27 suoraan
tahtiin 57. (Ääninäytteet jh, Helsingin Musiikkitalon Organo-salin
urut.)