Peeter Südan Passacaglia
kuuluu säveltäjänsä kesken jääneisiin
teoksiin. Ne viisi variaatiota, jotka valmistuivat, muodostavat
toisaalta viimeistellyn kokonaisuuden. Miksi Süda ei
sitten vienyt suunnitelmiaan laajempaan päätökseen?
Tähän
ei löytyne vastausta, mutta spekuloida toki voi. Ensinnäkin:
hän ei kenties ehtinyt palata luonnoksiinsa. Toiseksi: hän
halusi improvisoida loput. Kolmanneksi: hän ei ehkä
löytänyt passacagliansa eteenpäin kehittelyyn
samanlaista persoonallista, uusklassista ideaa kuin muihin valmiiksi
saattamiinsa teoksiin. Ehkäpä Passacaglia jäi odottamaan
loppuunsaattamistaan, mutta aika loppui ensin.
Passacaglian luonnokset on kirjoitettu tiiviisti kolmelle
nuottisivulle.* Teeman esittelyn ohessa
säveltäjä testaa kaanonmuunnelman mahdollisuutta.
Siinä teema poikkeaa Südan lopulta valitsemasta muodosta:
Variaatioista ensimmäinen ja toinen ovat läheisiä
sukulaisia: ensimmäisen kudos on sellaisenaan, vain oktaavia
ylempänä, toisen variaation diskanttina, jonka alle ilmaantuu
uusi väliääni. Kolmas variaatio vilkastuttaa
neljäsosaliikkeen kahdeksasosiksi, joiden kudos rakentaa samalla
pienen imitaation.
Neljäs variaatio on rytmisesti karakterisoitu ja viides jatkaa
tästä jo majesteettisin vyörytyksin.
Passacaglia on torsonakin vaikuttava. Tallinnan tuomiokirkon urkuri Ene Salumäe
keksi soittaa Süda-konsertissaan tammikuussa 2008 Passacaglian
luonnokset alusta loppuun ja lopusta alkuun! Näin kaari kohosi
huipennukseen puolivälissä ja palasi yksiääniseen
teemaesittelyyn
ympyrän sulkien. Tämän idean pohjalta olen samoin
palannut
viidennestä variaatosta alkuun (tosin suoraan ensimmäiseen
variaatioon ja kaanonvariaatioon) ja jatkanut sitten omalla
pienellä
epilogilla. Mp3-näyte tästä
on soitettu
Järvenpään kirkon uruilla. Nuottikuvia
klikkaamalla saat soimaan kunkin variaation
ääninäytteet, jotka on
soitettu Helsingin Vanhankirkon uruilla ja Järvenpään
kirkon uruilla (jh 08).
* Nuottilähde: Viron teatteri- ja musiikkimuseo, Tallinna.