Peeter Südan Passacaglia kuuluu säveltäjänsä kesken jääneisiin teoksiin. Ne viisi variaatiota, jotka valmistuivat, muodostavat toisaalta viimeistellyn kokonaisuuden. Miksi Süda ei sitten vienyt suunnitelmiaan laajempaan päätökseen? Tähän ei löytyne vastausta, mutta spekuloida toki voi. Ensinnäkin: hän ei kenties ehtinyt palata luonnoksiinsa. Toiseksi: hän halusi improvisoida loput. Kolmanneksi: hän ei ehkä löytänyt passacagliansa eteenpäin kehittelyyn samanlaista persoonallista, uusklassista ideaa kuin muihin valmiiksi saattamiinsa teoksiin. Ehkäpä Passacaglia jäi odottamaan loppuunsaattamistaan, mutta aika loppui ensin.

Passacaglian luonnokset on kirjoitettu tiiviisti kolmelle nuottisivulle.* Teeman esittelyn ohessa säveltäjä testaa kaanonmuunnelman mahdollisuutta. Siinä teema poikkeaa Südan lopulta valitsemasta muodosta:




Variaatioista ensimmäinen ja toinen ovat läheisiä sukulaisia: ensimmäisen kudos on sellaisenaan, vain oktaavia ylempänä, toisen variaation diskanttina, jonka alle ilmaantuu uusi väliääni. Kolmas variaatio vilkastuttaa neljäsosaliikkeen kahdeksasosiksi, joiden kudos rakentaa samalla pienen imitaation.


Neljäs variaatio on rytmisesti karakterisoitu ja viides jatkaa tästä jo majesteettisin vyörytyksin.


Passacaglia on torsonakin vaikuttava. Tallinnan tuomiokirkon urkuri Ene Salumäe keksi soittaa Süda-konsertissaan tammikuussa 2008 Passacaglian luonnokset alusta loppuun ja lopusta alkuun! Näin kaari kohosi huipennukseen puolivälissä ja palasi yksiääniseen teemaesittelyyn ympyrän sulkien. Tämän idean pohjalta olen samoin palannut viidennestä variaatosta alkuun (tosin suoraan ensimmäiseen variaatioon ja kaanonvariaatioon) ja jatkanut sitten omalla pienellä epilogilla. Mp3-näyte tästä on soitettu Järvenpään kirkon uruilla. Nuottikuvia klikkaamalla saat soimaan kunkin variaation ääninäytteet, jotka on soitettu Helsingin Vanhankirkon uruilla ja Järvenpään kirkon uruilla (jh 08).


* Nuottilähde: Viron teatteri- ja musiikkimuseo, Tallinna.