Virsikirja urkukoraaleina
Olen säveltänyt urkukoraalin tai koraalialkusoiton virsikirjan jokaiseen sävelmään. Urkukoraaleihin voit tutustua opussivullani. Jos olet kiinnostunut, miten urkukoraali syntyy, voit selata myös koostetta 65 koraalia. Sen jokainen koraali esittelee erilaisen tavan säveltää urkukoraali. Juhani Haapasalo 2015

Juhanin koraaliblogi
Pidin vuonna 2013 pientä ”blogia” urkukoraaleista, urkukappaleista, joiden taustana on virsi. Laulu on synnyttänyt soiton, ja kuoro on urkujen esikuva. Kuoron tavoin urkujen keskeinen tehtävä on tukea seurakunnan laulua, veisata sen kanssa vuoroin, johdattaa virteen tai myös huipentaa sen päätös. Urkukoraali voi elää myös ”itsenäistä” elämää kuten virsikin niin monin tavoin. Tämä rikas maailma on jatkuva löytöretki.

Voit tutustua blogiin kummin päin vain, uudesta vanhempaan tai vanhemmasta uudempaan, kirkkovuotta seuraten.
Kiitos kiinnostuksestasi!

Sibelius-Akatemian luokka T307 (joulukuu 2013)
Blogini vuodenkierto päättyy pitkäaikaisen työpaikkani, Sibelius-Akatemian Helsingin Töölönkadun toimitalon urkuluokkaan 307. Tämä luokka on symboloinut akatemian aikaa Töölönkadulla, sillä Veikko Virtasen rakentamo pystytti luokan urut juuri remontoituihin uusiin tiloihin vuonna 1983. Kolme vuosikymmentä palveltuaan urut siirtyivät uuteen osoitteeseen, Töölön Nervanderinkadun ”uusvanhaan” toimitaloon, entiseen Museoviraston ja sitä ennen Suomalaisen Yhteiskoulun taloon. Videolla soi pieni koraalitoccata virrestä Joulu riemukas (virsi 35). Sen tuttu sävelmä ”piiloutuu” ensin bassoon ja myös poikkeavaan tonaliteettiin, kunnes riemu saa raikua estottomasti.

Viljandin Paavalin kirkko (marraskuu -13; kuvattu kesällä 2013)
Etelä-Virossa sijaitsevassa Viljandissa on kaksi luterilaista kirkkoa, Jaanin eli Johanneksen kirkko (1460-luvulta) ja Pauluksen eli Paavalin kirkko (1860-luvulta). Jälkimmäisessä on Viron toiseksi suurimmat mekaaniset urut (saksal. Knauf v. 1866). Näitä upeita urkuja sain soittaa Viljandin kanttorikoulutuksen 10-vuotisjuhlassa toukokuussa 2004. Videolla soi urkukoraali virrestä Maa on niin kaunis (virsi 30), viroksi Maa on nii kaunis.

Kuusankosken kirkko (lokakuu -13; kuvattu kesällä 2013)
Kuusankosken kirkkoon liittyvät varhaisimmat muistoni kirkoista ja uruista. Armas Lindgrenin piirtämä kirkko valmistui vuonna 1929. Kirkon ensimmäisenä kellonsoittajana toimi isovaarini Matti, ja kuoropojan urani alkoi Johannes-vaarin rinnalla Kuusankosken kirkkokuoron riveissä. Urut kirkko sai vuonna 1932. Kangasalan Urkutehtaan opus 400 kuuluu maamme historiallisiin arvosoittimiin. Sen ääressä konsertoidaan ja levytetään ahkerasti. Videon ääniraitana soi kolme live-katkelmaa kirkon 80-vuotisjuhlamessusta adventtina 2009: alkusoitto virteen 600, päätöstoccata virrestä 4 ja palanen ehtoollisvirttä 222. Kuusankosken kirkkokuoroa johtaa Jarmo Kukkonen, klarinettisoolon soittaa Marianna Pellinen, ja urkurina on Juhani Haapasalo, jolta juhlamessun musiikki oli tilattu.

Keravan kirkko (syyskuu -13; kuvattu kesällä 2013)
Keravan kirkko on nuoruuteni kotikaupungin pyhättö. Kirkon ensimmäisten urkujen ääressä (Kangasalan Urkutehdas v. 1963) aloitin kirkkomuusikon urani ja lauloin myös Keravan seurakunnan nuorisokuorossa. Urut menivät uusiksi jo kolme vuosikymmentä myöhemmin. Nykyiset saksalaiset Paschenin rakentamon urut ovat siis juuri 50 vuotta täyttäneen kirkon toiset urut. Videolla ne soivat virren Isän käsi, sydämeeni (virsi 372) pohjalta säveltämääni urkukoraalia.

Pärnun Elisabetin kirkko (elokuu -13)
Kesämuistoihin liittyy usein meri. Naapurimme Viron tunnetuimpiin kesäkaupunkeihin kuuluva Pärnu on lähes joka puolelta meren ympäröimä. Kaunis turvasatama on keisarinna Elisabetin mukaan nimetty Pärnun luterilainen kirkko, joka sjaitsee aivan kaupungin sydämessä. Kirkko on rakennettu 1700-luvulla, ja sen nykyiset kahdet urut ovat vuodelta 1928 ja 2010. Videolla soivat latvialaista urkurakennustaidetta edustavat Kolbe & Durejs -rakentamon historialliset urut, joiden äänessä on yhtä aikaa dramaattisia värejä ja pehmeää lempeyttä - ja erityisen syviä bassoja! Urkukoraalini esittelee virolaisen Ivar-Jaak Salumäen säveltämän virren Elu on kuin meri (Elämä on meri, virsi 482). Videolla näyttäytyvät myös uudet Kriisan rakentamon urut.

Helluntaiaika
Koraaliblogi vietti kesää Kainuun maisemissa. Videolla esittäytyvät Ristijärven kirkon uudet urut, jotka rakensi Sotkamon Urkurakentajat Oy vuonna 2010. Kesän virtenä soi urkukoraali Käy sydämeni temppeliin (virsi 203).

Helluntai

Videolla soivat Järvenpään kirkon urut

Keskiajalta periytyvä helluntaihymni Veni Creator Spiritus (virsi 111, Oi Pyhä Henki, Herramme) aloittaa virsikirjan helluntaiosaston. Siihen säveltämäni urkukoraali on syntynyt kotikirkkoni Järvenpään urkujen ääressä. Tällä kertaa kuuntelemme koraalin urkujen sisällä, kuin soittimeen sulautuen. Matalat basson äänikerrat aloittavat. Sitten seuraa prinsipaalivärien, urkujen keskeisten ja omimpien pillien johdanto. Virren cantus firmuksen, itse sävelmän, laulaa kielipillien soolo, joka äänellisesti muistuttaa puhallinsoitinta, trumpettia tai oboeta. Tämä ”kolminaisuus” on luonteenomaista urkukoraalille; jalkiolla soitettava basso huolehtii pohjasta, jolle kaikki rakentuu, urkurin vasen käsi ”säestää”, ja kruununa kuullaan koraalisävelmä. Se voi soitettuna saada runsaan koristelun ja intoutua myös kadenssimaiseen ”jubilukseen”.


Pääsiäisaika

Videolla soivat Vantaan Rekolan kirkon urut

Pääsiäispäivän fanfaarimainen Nyt se suuri päivä koitti (virsi 84) soi videolla Vantaan Rekolan kirkon uruilla.

Sydänpaasto ja hiljainen viikko

Videolla soivat Järvenpään kirkon urut

Syvä paasto eli sydänpaasto päättyy hiljaiseen viikkoon. Sen virsistä olen säveltänyt monet uusimmista urkukoraaleistani, sangen klassiseen henkeen, mutta myös uusia muotoja tutkien. Videoleikkeen koraalina on Jeesus, elo elämäni (virsi 57). Se on kiteytynyt meditaatio, jossa vain keskiosan kvartti-intervallinousu lavenee hieman. Yhdenkään säkeen sävelmäkatkelmaa ei käsitellä loppuun saakka, vaan rakenne etenee toistoin. Tämä antaa samalla mahdollisuuden jättää sävelmän alkupuolen kertaus huomiotta ja muuntaa toisaalta kahden jälkisäkeen melodista hahmoa. Yhden ainoan intervallin muuttuminen sekuntista terssiksi assosioi sävelkulun Jean Sibeliuksen Aleksis Kiven runoon säveltämän Sydämeni laulun mukaiseksi. Inhimillinen tuska liittyy Jumalan Pojan kärsimykseen, vaikkei sitä voikaan käsittää.

Marianpäivä

Videolla soivat Tuusulan Kellokosken kirkon urut

Marian ilmestyspäivä on pulppuava ilon lähde keskellä paastonaikaa. Videona soivan urkukoraalin Maria, Herran äiti (virsi 52) musiikillinen esikuva on Johann Christoph Bachin koraalifugetta Von Gott will ich nicht lassen. Se soi Tuusulan Kellokosken Ruukin kirkon Paschen-urkujen herkin sävyin.

Paastonaika

Videolla soivat Keski-Porin kirkon urut

2. paastonajan sunnuntain alkuvirsi, Oi Kristus, taivaan kuningas (virsi 277) kuullaan Piae Cantiones -taustansa mukaisesti mystistä tanssia tavoittavana urkukoraalina. Soitan sen tässä Keski-Porin katedraalimaisen kirkon suurilla Paschen-uruilla.

Esipaasto ja kynttilänpäivä

Videolla soivat Sibelius-Akatemian urkuluokan T306 urut

Sexagesimasunnuntain virsistä soi videolla Suurempi kuin sydämeni (virsi 525). Voit kuunnella siitä syntyneen urkukoraalin kahdella eri rekisteröinnillä eli äänikertavalinnalla tulkittuna. Videon ääni on voimakkaampi ja vibraton sävyttämä. Jos suljet sen pois, voit vaihtaa äänikerraksi pehmeän huilun.

Loppiaisaika
Videolla soivat Helsingin Musiikkitalon Organo-salin Verschueren-urut.
Ensimmäinen sunnuntai loppiaisesta on kasteen lahjan sunnuntai. Sen virsiin kuuluu Oi armon merta ihmeellistä (virsi 215), jonka sävelmä on kokonaan duurinen. Sitä lauletaankin laajalti virren O dass ich tausend Zungen hätte sävelmänä. Meillä runo Tuhansin kielin tunnetaan taas paremmin Armas Maasalon säveltämänä.

Juuri tekstiin Oh anna tuhat keelt Sa mulle sävelletty Hugo Lepnurmin koraalialkusoitto on oman urkukoraalini innoittaja. Olen kuitenkin virren 215 runon sisältöä seuraten kirjoittanut säkeen ”se synnin vallan hukuttaa” rinnakkaismolliin ja kietonut sen nousevaan kromaattiseen säestyssatsiin, joka aivan kuin pyrkii upoksista veden pinnalle. Näin korostuu viimeisen säkeen vapauttava lupaus: ”kuin Nooan minut pelastaa”. Satsiteknisesti urkukoraali rakentuu bassoon sijoitetun cantus firmuksen, virsisävelmän harvennetun eli hidastetun esiintymän pohjalle. Päätössäkeen ”jubilus” alkaa rauhallisina puolinuotteina ristiin soivien terssien harmonioin, ja kudos tihenee loppua kohden ensin neljäsosanuotein ja lopuksi kahdeksasosin. Sointiväreinä esittäytyvät Helsingin Musiikkitalon Organo-salin barokkiurkujen (Verschueren 1994) Principal-äänikerrat.

Loppiainen
Videolla soivat Helsingin Musiikkitalon Organo-salin italialaiset urut.
Koraalien kuningattareksikin arvostettu jouluvirsi Wie schön leuchtet der Morgenstern (On kirkas aamutähti nyt, virsi 43) on kiitollinen improvisaation lähde. Philipp Nicolain sävelmä ei moduloi vaan pysyy kuin psalmikaavasta johdettuna perussävellajissaan. Siksi se soi luonnostaan myös Helsingin Musiikkitalon Organo-salin italialaisilla uruilla, joiden raikas sointi on viritetty vanhaan keskisäveljärjestelmään. Siinä C-duuri soi niin puhtaasti kuin ei koskaan tasavireisessä järjestelmässä. Kuultava koraali on alkujaan improvisoitu maestro Dietericus Buxtehuden hengessä.

Uudenvuodenpäivä
Videolla soivat Helsingin Musiikkitalon Organo-salin englantilaiset urut.
Uudenvuodenpäivään osuvat ensimmäisiin säilyneisiin urkukoraaleihini lukeutuva Jeesus, nimi verraton (virsi 41) ja uusimpiin kuuluva koraali virrestä On Jeesus nimi ihanin (virsi 42). Päivän virret ylistävät Jeesuksen nimeä, nimistä ihaninta ja suloisinta, verratonta ja kalleinta. Tässä nimessä tahdomme tehdä kaikki työmme ja siihen kätkeä päivämme ja yömme.

Virren 42 pohjalta syntynyt urkukoraali On Jeesus nimi ihanin on lempeä ja palvova, hiljainen ja laulava. Rakenteeltaan se valmistaa sävelmän kaksi säeparia esi-imitaatioin, joiden värisevä sävelkudos (Voix Celeste + Salicional) tekee sitten tilaa prinsipaalin (Open Diapason) soololle, virren sävelmän koruttomalle esittelylle. Kuultavassa näytteessä esittäytyvät Helsingin Musiikkitalon Organo-salin historialliset englantilaiset urut (Forster & Andrews) vuodelta 1892. Soitin saatiin ostaa Suomeen vuonna 1995 odottamaan sopivaa tilaa, jollainen löytyi uudesta Musiikkitalosta.