Juhani Haapasalo
Suomen siltaa rakentamassa

Muistiinmerkittyä Suomen ja Viron musiikkisuhteita (Soome-Eesti muusikasuhted) käsitelleestä konferenssista Tallinnassa 20. joulukuuta 2007. Konferenssin järjestivät Eesti Teatri- ja Muusikamuuseum ja Suomen Viron-instituutti.

Naapurusten, Viron ja Suomen suhteet ovat veljeskansoille ehkä tyypillisesti olleet yhtä aikaa läheiset ja itsestäänselvät, samalla kuitenkin niukasti dokumentoidut ja siten monelta osin tiedostamattomat. Kun olen ollut mukana lähinnä kirkkomusiikin yhteistyössä ja siinäkin ensi sijassa muitten kasvattamia hedelmiä nauttien, oli mielenkiintoista päästä mukaan konferenssiin, joka keskittyi erityisesti orkesteri- ja kapellimestariyhteyksiin. Konferenssi pidettiin Tallinnan historiallisen Teatteri- ja Musiikkimuseon ”sinisessä salissa” vanhankaupungin muurin katveessa.1

Sibeliuksesta Siukoseen
Konferenssi oli omistettu Viron ja Suomen 90-vuotiselle itsenäisyydelle sekä Jean Sibeliuksen muistolle. Säveltäjämestarin kuolemasta tuli 20.9.07 kuluneeksi 50 vuotta, ja muistovuosi on saanut myös Virossa runsaasti huomiota. Sibelius vieraili Virossa kahteen otteeseen johtamassa teostensa Viron ensiesityksiä vuosina 1903 ja 1904. Suomalaisista kapellimestareista Viron yhteyksiä oli viime vuosisadan alkupuoliskolla ainakin Georg Schneevoigtilla, Armas Järnefeltillä, Armas Maasalolla, Robert Kajanuksella, Elias Kyanderilla ja Tauno Hannikaisella. Suomessa vierailivat puolestaan ainakin säveltäjä-kapellimestarit Artur Kapp ja Juhan Aavik.2

Kapellimestariyhteistyöstä konferenssissa alustanut Tallinnan Yliopiston dosenti Maris Kirme toi esille myös aiheeseen välillisesti liittyvän, suomalaisittain mielenkiintoisen tutkimuksen. Koululaulukirjoistaan ja mm. kuorosovituksestaan Oi Kaananmaa tunnettu Vilho Siukonen teki 1930-luvulla väitöstutkimuksen lasten musiikkikoulutuksesta Virossa ja Suomessa. Siukosen johtopäätelmien mukaan Virossa korostui laulun ja ns. kansankulttuurin vahva asema musiikkikasvatuksessa, kun taas Suomessa oli jo pidempään ollut vallalla taidemusiikin viljelyn edistämiseen tähtäävä kolutusjärjestelmä. Tämä näkyi myös Maris Kirmen mukaan Suomen vahvemmassa panoksessa kapellimestarivaihdon parterina. Virolaisten kapellimestarien invaasio Suomeen on tapahtunut vasta 1900-luvun lopulla.

Teatteri- ja Musiikkimuseon musiikkiosaston johtaja Alo Põldmäe kertoi Sibeliuksen musiikin tulemisesta virolaisyleisön tietoisuuteen. Mielenkiintoisena sivujuonteena Põldmäe kertoi virolaisen, sittemmin amerikkalaistuneen kontrabassotaituri Ludvig Juhtin ja Sibeliuksen kohtaamisista. Nuori Juht valittiin Helsingin kaupunginorkesterin basistiksi syksyllä 1916. Raadissa istuivat Kajanus, Merikanto ja Sibelius, joka erityisesti vaikuttui Juhtin taidoista. Kansalaissodan levottomuudet veivät Juhtin Helsingistä takaisiin kotimaahansa, josta hän siirtyi edelleen Berliiniin, Lontooseen ja lopulta vuonna 1934 Bostoniin. Mutta Juht palasi myös Suomeen ja tapasi Sibeliuksen Ainolassa elokuun lopulla 1939, sodan uhan jälleen vallitessa Suomessa. Tätä tapaamista Juht muisteli lämmöllä.3

Sibeliuksesta Chopiniin
Ludvig Juhtin vieraillessa Ainolassa Sibelius oli jo pitkästi yli seitsemänkymmenen ikäinen. Myös säveltäjänä tunnettu Juht saattoi toivoa ihailemaltaan mestarilta vielä teosta kontrabassolle. Sitä ei Sibelius korkeaan ikäänsä vedoten luvannut. Ainolan hiljaisuutta oli jo tässä vaiheessa kestänyt hyvän aikaa.

Viron Musiikki- ja Teatteriakatemian professori Mart Humal käsitteli esityksessään Sibeliuksen viimeisiin julkaistuihin teoksiin kuuluvaa Surusoittoa uruille, op. 111b. Humal muistutti, että Sibelius joutui kirjoittamaan teoksen muutamassa päivässä Akseli Gallen-Kallelan hautajaisiin maaliskuussa 1931 Gallen-Kallelan vävyn A. O. Väisäsen (vrt. alaviite 2) tätä pyytäessä. Erik Tawaststjerna viittaa sävellystyön kiireeseen pitäessään mahdollisena, että Sibeliuksen Surusoitossa olisi kuultavissa myyttisen kahdeksannen sinfonian aiheita. Yhden teeman osalta (tahdit 14 - 15 ja taas tahdista 22 alkaen) tähän ovat viitanneet useatkin tutkijat. Sen sijaan vähälle huomiolle on Mart Humalin mielestä jäänyt Surusoiton temaattinen sukulaisuus Frédérik Chopinin b-mollisonaatin hitaan osan, Surumarssin kanssa. Tawaststjerna mainitsee Sibelius-kirjassaan rytmiset vaikutteet, jotka toisaalta ovat surumarssiaiheille yleisemminkin tyypillisiä. Humal korostaa, että Sibeliuksen ja Chopinin välillä on myös muita yhteyksiä mm. Surusoiton aloittavan teeman ja tahdista 8 alkavan nousevan sävelaiheen osalta, vaikka Sibeliuksen rohkeat ja kromaattiset harmoniat (ja tahtilaji) poikkeavatkin Chopinin Surumarssista.

Kapellimestarit kurssissaan
Seminaaripäivän kiintoisasti rakennetun ohjelman piristävään antiin kuului kahden aikamme huippukapellimestarin, Jorma Panulan ja Eri Klasin vapaasti pidetyt puheenvuorot, joissa molemmat valottivat kannaltaan virolais-suomalaista yhteistyötä. Klas oli myös Panulan työn jatkaja Sibelius-Akatemian kapellimestariluokan professorina. Ensin kanttori-urkuriksi ja sitten kapellimestariksi opiskellut Panula jatkaa toisaalta edelleen orkesterinjohtajien koulutusta Tukholmassa, jossa mm. virolainen Risto Joost on hänen oppilaansa. Ensimmäisen Jorma Panula -kapellimestarikilpailun voittaja vuonna 1999, Olari Elts, on puolestaan ollut sekä Klasin että Panulan opissa. Jo 1980-luvulla alkanut uusi kukoistus kapellimestarien vaihdossa Viron ja Suomen välillä on 1900-luvun alkupuoliskon suomalaisinvaasioon verrattuna kääntynyt vahvasti toisensuuntaiseksi.

Eräs virolais-suomalaisen kapellimestarivaihdon keskeisistä vaikuttajista 1980-luvun lopussa ja 90-luvun alussa oli Peeter Lilje. Maestron elämä päättyi jo 43-vuotiaana vuonna 1993 kesken dynaamisten aktiviteettien. Lilje toimi tuolloin Oulun kaupunginorkesterin ylikapellimestarina ja oli aloittamassa myös Estonia-teatterissa vastaavassa tehtävässä. Peeter Liljen työtä Suomessa valotti elävästi ja asiantuntevasti tämän puoliso, musiikkitieteilijä ja pedagogi Maia Lilje. Päivän tiivistunnelmaisiin huipentumiin kuului videoesitys, jossa Peeter Lilje johti Sibeliuksen toisen sinfonian finaalin Pietarin Filharmonian salissa.

Maia Lilje alusti myös Juha Kankaan ja Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin merkittävästä panoksesta virolaisen musiikin esittämisessä Suomessa ja muuallakin. Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri on myös levyttänyt virolaisten säveltäjien kuten Arvo Pärtin ja Erkki-Sven Tüürin teoksia. Kesällä 2008 Lohtajan Kirkkomusiikkijuhlilla esiintyvän orkesterin ohjelmaan kuuluu mm. Tüürin Insula deserta (Autio saari). Kapellimestari Juha Kangas palkittiin vuonna 1999 virolaisen säveltäjän Heino Ellerin mukaan nimetyllä palkinnolla.

Väinö Sola – Viron ystävä
Nuoremmankin polven suomalaiselle opperalaulaja Väinö Sola (1883 - 1961) on vielä tuttu nimi ainakin radion ohjelmista. Itselleni uutta tietoa oli Solan aktiivisuus Suomen ja Viron kulttuurisillan rakentajana. Tämä toiminta ei rajoittunut vain Tallinnaan ja Estonia-teatteriin, vaan Sola kiersi myös muualla Virossa omin konsertein. Solasta ja muusta oopperayhteistyöstä kertoi tämän päivän sillanrakentaja, oopperaohjaaja Arne Mikk, jonka tunnemme yhtä hyvin suomalaisten oopperaproduktioiden kysyttynä ohjaajana.

Nuori teatteriohjaaja Arne Mikk ehdotti 1960-luvun puolivälissä Ruotsiin emigroituneelle Eduard Tubinille oopperan säveltämistä suomalais-virolaisen kirjailijan Aino Kallaksen historiallisen romaanin Barbara von Tisenhusen pohjalta. Tubin tarttui haasteeseen, ja libreton kirjoitti Kallaksen tekstin pohjalta Jaan Kross. Vuonna 1968 valmistuneesta opperasta tuli menestys, ja Mikk ehdotti Tubinille pian uutta näyttämöteosta, nyt Kallaksen romaanista Reigin pappi. Jälleen Kross muovasi libreton ja ooppera valmistui vuonna 1971. Poliittisista syistä sen ensiesitys kuitenkin siirtyi aina vuoteen 1979. Aino Kallas on siis musiikinkin välityksellä ollut merkittävä kulttuurisillan rakentaja Suomen ja Viron välillä. (Sitä paitsi Kallaksen novelleista sävelsi 1940- ja 50-luvuilla kolme oopperaa Tauno Pylkkänen, joka lapsuudessaan vietti kesiä Saarenmaalla.)

Konferenssi keskittyi siis tällä kertaa orkestereihin ja kapellimestareihin. Epävirallisemmin esille tulivat myös monet muut yhteistyön alueet. Kaikkien kulttuuristen yhteyksien edistäminen Viron ja Suomen kesken on molemminpuolinen etu ja ilo. Konferenssista kiittäen ja menestystä jatkohankkeille toivottaen!

- - -

1) Viron Teatteri- ja Musiikkimuseo sijaitsee Tallinnan vanhankaupungin muurin kupeessa osoitteessa Müürivahe 12. Itse rakennus ei ole historiallinen, mutta museon esineistö ja laaja nuottiarkisto on mitä kiintoisin. Museon alkuna voidaan pitää virolaisen urkurin ja säveltäjän Peeter Südan (1883 – 1920) jäämistön tallentamista. Museon soittimiin kuuluu myös Südan vanhempien rakennuttamat kotiurut.

2) Sibeliuksen kumpikin vierailu sisälsi kaksi konserttia, joissa esitettiin mm. ensimmäinen ja toinen sinfonia. On oletettavissa, että Sibeliuksen vierailut Virossa olisivat saaneet jatkoa, jolleivät Venäjän vuoden 1905 levottomuudet olisi katkaisseet yhteydenpitoa pitkäksi aikaa. Kukaan yllä mainituista kapellimestareista ei vieraillut Virossa vuosien 1905 ja 1920 välillä. Sen sijaan kyllä musiikintutkija, sittemmin Helsingin yliopiston musiikkitieteen professori A. O. Väisänen teki useita tutkimusmatkoja Viroon, mm. vuonna 1913 Etelä-Viroon Setumaalle. Väisäsen kiintoisa raportti on uudelleenjulkaistu nimellä Setumaalta Harjumaalle (Tampereen Yliopisto, Kansanperinteen laitos 1992).

3) Ludvig Juhtin vierailusta Sibeliuksen Ainolassa syksyllä 1939 enemmän Alo Põldmäen artikkelissa.
- takaisin jh:n uutissivulle -   - takaisin jh:n Viro-sivulle -