Peeter Südan Ave Maria (vuodelta 1914) on todellinen helmi. Süda esittelee yksinkertaisen, laskevan kromaattisen aiheen, kuin chaconne-teeman. Esittely mukaanlukien sävellys on kahdeksan variaation mittainen. Teema esiintyy vuoroin toonikassa, vuoroin dominantissa, mutta sävellaji ja harmoniat muuntuvat jatkuvasti.

Südan teeman voisi myös laulaa kyseisellä tekstillä; sen notaatiokin on havainnollisen vokaalinen:

(voit kuunnella myös ääninäytteen, jolla soivat Sibelius-Akatemian historiallisiin soittimiin kuuluvat B. A. Thulén urut vuodelta 1906)

Sävellyksen intensiteetti kasvaa ensimmäisten muunnelmien aikana, kunnes on edetty tritonuksen päähän lähtösävellajista. Tämän puolivälin jälkeen alkaa vähittäinen paluu alun mystisiin tunnelmiin:

(ääninäyte on nyt soitettu toisella historiallisella soittimellamme, englantilaisen Peter Conacherin rakentamilla kotiuruilla vuodelta 1874)

Kuudes variaatio etenee kuudestoistaosanuottiarvoin, kuin korkealla liitelevä lintu.

(ääninäyte variaatiosta 6 on soitettu Järvenpään kirkon Kangasala-uruilla)


Yllä olevat nuottikuvat ovat Peeter Südan urkuteosten kokonaisjulkaisusta (Süda: Oreliteosed, Eesti Orelisõprade Ühing, ISMN M-54002-008-8).
Ene Salumäen kirjallinen työ Peeter Süda (1883 - 1920) virolainen urkutaiteilija ja säveltäjä (Sibelius-Akatemia 1995) on erinomainen suomenkielinen yleisesitys Südan elämästä ja sävellyksistä. Äskettäin on ilmestynyt myös EMIKin (Eesti Muusika Infokeskus) viron- ja englanninkielinen julkaisu Peeter Süda, helilooja & organist. Kirjaseen liittyy CD, jolla Ines Maidre soittaa Südan urkuteokset Helsingin Johanneksen ja Vanhankirkon uruilla.