Kaksi painettua koraalipartitaa (Edition Fazer), opuksen 16 Tuolla taivaan asunnoissa ja opuksen 17 Sinuhun turvaan, Jumala ovat laajimmat urkuteokseni.

Leevi Madetojan sävelmään (virsi 626) pohjautuva Tuolla taivaan asunnoissa vaati pitkän kypsyttelyn ja valmistui vuonna 1978 professori Tauno Äikään rohkaisemana ja kantaesittämänä. Nk. Paavon virren sävelmään pohjautuva Sinuhun turvaan (virsi 382) on puolestaan kollegani Lasse Erkkilän tilaama. Partita valmistui hyvissä ajoin vuoden 1983 helluntaiksi Espoonlahden kirkon urkujen vihkiäisiin, kantaesittäjänään Lasse Erkkilä.

Kumpikin partita välttää suoranaista sarjamuotoa ja muodostaa pikemminkin laajakaarisen fantasian. Sitä paitsi Tuolla taivaan asunnoissa esittelee valmiin sävelmän vasta partitan lopuksi. Paavon virtenäkin tunnetun sävelmän Sinuhun turvaan monet vaiheet elävät puolestaan vuorovaikutuksessa koko partitan ajan.

Tuolla taivaan -partita sisältää kaikkiaan seitsemän osasta, jotka liittyvät toisiinsa saumattomasti. Meditatiivinen Introitus johtaa kahteen Toccataan, joista ensimmäinen on vapaapulsatiivinen, toinen rytmisesti vaakaampi. Näitä seuraa puolestaan kaksi Meditaatiota. Meditaatio I on koko partitan pitkälinjainen sydän, toinen sen "kontratanssi". Ennen yksinkertaista, harmonisesti täyteläistä finaalia soi vielä eteerinen Intermezzo. Nuottiesimerkkejä klikkaamalla saat soimaan kahden urkurin lyhyet näytteet, ensin kolmasti Tauno Äikään soittamana (Keminmaan kirkon urut), sitten kolmasti Martti Anttilan esittämänä (Helsingin Olaus Petrin kirkon urut). Seitsemännen näytteen soittaa jälleen Tauno Äikää, jolle partita on omistettu.

 



Sinuhun turvaan -partita alkaa sävelmän "körttiversion", Paavon virtenäkin tunnetun esittelyllä (s. 3; Edition Fazer). Partita voisi alkaa myös sivun 4 alusta (ks. Fazerin editio), jossa sävelmä esitellään nyt niin, että sen klassinen juurikoraali tulee mukaan satsiin. Suomalaisen toisinnon klassinen versio (Was mein Gott will) hallitsee sivulta 5 alkavaa fuugaa, ja fuugan välitaite (sivulta 7) tavoittelee sävelmän esikuvana mahdollisesti olevan kansanlaulun aiheita. Partitan sydän on sivulta 9 alkava Adagio. Tässä koraali hajoaa motiiveihin, ja jäljelle jää adagion päätteeksi vain kvartti-intervalli sekä sekunti, jotka puolestaan aloittavat Finale-osan ja johdattavat lopuksi koraalin suomalaisen version majesteettiseen esiintymään. Partita rauhoittuu pitkiin, hiljentyviin harmonioihin. Eero Annala on levyttänyt partitan äänitteellään Intrada (Jubal, jcd 11).

Tästä voit seurata partitan sävellysprosessia sen käsikirjoituksen pohjalta. Nuotit ovat samalla linkki ääninäytteisiin, joissa soivat Järvenpään (näytteet 1–3), Ristijärven (näyte 4) ja Lahden Ristinkirkon urut (näytteet 5–).

Partita alkaa perinteisesti koko sävelmän yksinkertaisella esittelyllä, toisin kuin opuksessa 16 (ks. yllä).
Sävellys voisi alkaa myös toisen osan alusta (Poco meno mosso ma rubato):

Voi tuntua konstailulta, että cantus firmus soitetaan nyt jalkion 4'-rekisteröintiä käyttäen, mutta kun sen seuraksi tulee oktaavia korkeampi diskanttiääni, kädet "loppuisivat" kesken. Seuraa oktaavikaanon, joka kertautuu kvinttikaanonina:

Pienen siirtymän jälkeen alkaa kolmas osa, fuuga. Fuugan teema, joka esittäytyy siirtymässä ja jo osan alun harmonioissa, on sävelmän klassisen asun mukainen:

Fuuga johtaa scherzomaiseen trioon, minkä jälkeen fuuga kertautuu, ei kuitenkaan aivan alusta vaan toisesta teemaesiintymästä. Tätä ajatellen lienen lisännyt käsikirjoitukseen "muistilapun" vasemman käden sisääntulosta (neljäsosat f-as-b jne); se on nyt puolestaan imitaatio comekselle.

Fuugaa seuraa partitan sydän, Adagio:

Suluissa oleva merkintä voix celeste viittaa Espoonlahden kirkon urkuihin, joiden vihkiäisiin partita tilattiin. "Oman" soittimeni, Järvenpään urkujen dispositioon, jonka ääressä partitan kirjoitin, kyseinen huojuva äänikerta ei tuolloin kuulunut.
Adagio johtaa päätösosaan Finale, jonka aluksi on kadenssi:

Finaalissa palataan alkuun, koko koraalin esittelyyn, nyt triumfaalisessa fortessa (Maestoso):

Partita päättyy kuitenkin pitkään diminuendoon ja seesteiseen pianissimoon. Päätössoinnun matalan duuriterssin sijaan olen harkinnut "tavallisempaa" oktaavialaa, mutta onneksi pitäytynyt alkuperäisessä: