Sanattomia lauluja eli kolme sonatiinia pohjautuvat yläotsikkonsa vihjeen mukaisesti laulusävellyksiin. Sonatiinin kitaralle, sellolle ja uruille ”lähtölaulut” ovat Helatorstain virsi (ks. op. 146), Ottaaksemme vastaan (op. 168) ja Laulujen kääntämisestä (jälleen opuksesta 146). Niiden runot ovat Pekka Kivekkään syvällisiä pohdintoja, jotka ovat inspiroineet luomaan yhtä aikaa teksteistä kumpuavaa mutta uskoakseni myös instrumentaalisesti abstraktina toimivaa musiikkia. Ilman runoja nämä sonatiinit olisivat ehkä jääneet syntymättä, mutta ilman sonatiinin musiikkia runotkaan eivät ehkä olisi päätyneet juuri näiksi lauluiksi. Pekka Kivekästä siteeraten:

Kääntelen lauluja ja törmään tuntemattomaan.
En osaa sävelmää, en selvää saa sanoistakaan.
Kirjaimet torjuvat, ei niiden ovi aukea,
jo kasaa tuisku kinosta.

Ajattelen kiitollisin mielin yhteisiä ja yhteisöllisiä luovan työn lähtökohtia ja mahdollisuuksia.

Samalla tavalla syntyi sonatiini sellolle ja pianolle. Sen pohjana ovat opusten 142 ja 146 laulut, Valkea yö (Aino Kallas) ja Iltasoitto (Pekka Kivekäs) sekä opuksen 168 laulu Koditta kuljet (Pekka Kivekäs), sonatiinin Adagio-osa.

Sonatiini sellolle ja pianolle


Adagio


Finale (Moderato)


Kolmas sonatiini on kirjoitettu sellolle ja uruille. Sen ensi osan juuret ovat samassa Helatorstain virressä kuin ensimmäisen. Sonaatin Adagio e dolce ja Allegro non troppo -osat pohjaavat kirkkovuoden motetteihin, joita olen juuri vuoden 2022 aikana säveltänyt ahkerasti. Sonatiini, jota voisi näin kutsua myös kirkkosonaatiksi, on omistettu vuosikymmenten yhteistyölle sellotaiteilija Timo Keinosen kanssa.