Sanattomia lauluja eli kolme
sonatiinia pohjautuvat yläotsikkonsa vihjeen mukaisesti
laulusävellyksiin. Sonatiinin kitaralle, sellolle ja uruille
”lähtölaulut” ovat Helatorstain virsi (ks. op. 146), Ottaaksemme
vastaan (op. 168) ja Laulujen kääntämisestä (jälleen
opuksesta 146). Niiden runot ovat Pekka Kivekkään syvällisiä
pohdintoja, jotka ovat inspiroineet luomaan yhtä aikaa teksteistä
kumpuavaa mutta uskoakseni myös instrumentaalisesti abstraktina
toimivaa musiikkia. Ilman runoja nämä sonatiinit olisivat ehkä
jääneet syntymättä, mutta ilman sonatiinin musiikkia runotkaan
eivät ehkä olisi päätyneet juuri näiksi lauluiksi. Pekka Kivekästä
siteeraten:
Kääntelen lauluja ja törmään tuntemattomaan.
En osaa sävelmää, en selvää saa sanoistakaan.
Kirjaimet torjuvat, ei niiden ovi aukea,
jo kasaa tuisku kinosta.
Ajattelen kiitollisin mielin yhteisiä ja yhteisöllisiä luovan
työn lähtökohtia ja mahdollisuuksia.
Samalla tavalla syntyi sonatiini sellolle ja pianolle. Sen pohjana
ovat opusten 142 ja 146 laulut, Valkea yö (Aino Kallas) ja
Iltasoitto (Pekka Kivekäs) sekä opuksen 168 laulu Koditta
kuljet (Pekka Kivekäs), sonatiinin Adagio-osa.
Sonatiini sellolle ja pianolle
Adagio
Finale (Moderato)
Kolmas sonatiini on kirjoitettu sellolle ja uruille. Sen
ensi osan juuret ovat samassa Helatorstain virressä kuin
ensimmäisen. Sonaatin Adagio e dolce ja Allegro non
troppo -osat pohjaavat kirkkovuoden motetteihin, joita olen
juuri vuoden 2022 aikana säveltänyt ahkerasti. Sonatiini, jota
voisi näin kutsua myös kirkkosonaatiksi, on omistettu
vuosikymmenten yhteistyölle sellotaiteilija Timo Keinosen kanssa.