Concertino, pieni konsertto, uruille ja jousikvartetille syntyi psalmien säveltämisen myötä ja ajatuksesta, että kun sana synnyttää musiikkia, musiikki voisi laulaa myös sanattomana. Pandemian takia erityksissä vietetty vuosi oli runsaiden psalmisävellysten vuosi. Voisiko näistä sekä myös aiemmista, niin sanattomista kuin vokaalisista löydöistä olla mahdollista rakentaa myös laajempi ja yhdeksi kasvava soitinkappale, sonaatti, konsertto tai muu vastaava? Tätä tavoittelin. ”Psalmikonserton” ensimmäisen osan pohjana on Psalmiin 139 vuonna 2013 sävelletty duettopsalmi kahdelle lauluäänelle ja uruille. Toinen osa, Adagio, pohjautuu gregoriaaniseen antifonisävelmään, ja päätösosassa käyvät dialogia majesteettinen mikkelinpäivän psalmimusiikki ja 2. sunnuntaihin loppiaisesta syntynyt lyyrinen kuoropsalmi, molemmat vuodelta 2020. Psalmin 105 sävelitys sen jakeista 41–42 on saanut pienen fugetan muodon. Tämä taite esiintyy kaikkiaan neljä kertaa, kahdesti jo avausosassa ja kahdesti päätöksessä. Se saa aina uuden ilmeen ja värin kuin mottona, joka samalla muuntuu: ”Vesi juoksi virtanaan pitkin kuivaa maata.” Concertino on käsikirjoitus.