Concertino, pieni konsertto, uruille ja
jousikvartetille syntyi psalmien säveltämisen myötä ja
ajatuksesta, että kun sana synnyttää musiikkia, musiikki voisi
laulaa myös sanattomana. Pandemian takia erityksissä vietetty
vuosi oli runsaiden psalmisävellysten vuosi. Voisiko näistä sekä
myös aiemmista, niin sanattomista kuin vokaalisista löydöistä olla
mahdollista rakentaa myös laajempi ja yhdeksi kasvava
soitinkappale, sonaatti, konsertto tai muu vastaava? Tätä
tavoittelin. ”Psalmikonserton” ensimmäisen osan pohjana on
Psalmiin 139 vuonna 2013 sävelletty duettopsalmi kahdelle
lauluäänelle ja uruille. Toinen osa, Adagio, pohjautuu
gregoriaaniseen antifonisävelmään, ja päätösosassa käyvät dialogia
majesteettinen mikkelinpäivän psalmimusiikki ja 2. sunnuntaihin
loppiaisesta syntynyt lyyrinen kuoropsalmi, molemmat vuodelta
2020. Psalmin 105 sävelitys sen jakeista 41–42 on saanut pienen
fugetan muodon. Tämä taite esiintyy kaikkiaan neljä kertaa,
kahdesti jo avausosassa ja kahdesti päätöksessä. Se saa aina uuden
ilmeen ja värin kuin mottona, joka samalla muuntuu: ”Vesi juoksi virtanaan pitkin
kuivaa maata.” Concertino on käsikirjoitus.