Aino Kallas (1878–1956) on
lempirunoilijoitani yhdessä Anna Haavan kanssa, vaikka vasta sangen
myöhään olen rohjennut tarttua kummankin runoihin. Aino Kallas
tuli itse asiassa lähelle juuri Anna Haavan kautta. Annalla ja
Ainolla on paljon yhteistä vaikka ehkä vielä enemmän eroja. Aino
Suonio tutustui sulhasensa Oskar Kallaksen välityksellä Anna
Haavan runouteen ja suomensi tältä kymmeniä runoja. Niitä ei
kuitenkaan liene painettu. Tartossa asuessaan Kallakset ja Anna
Haava sitten tutustuivat lähemmin. Aino Kallaksen runot ovat
pääosin myöhäistuotantoa, kun taas Anna Haava julkaisi kokoelmansa
jo 1880-luvun lopulta 1930-luvun puoliväliin. Haavan runoissa on
keveyttä ja huumoriakin. Kallas taas on korostetun vakava, mutta
luontoa kuvatessaan ja luonnon kautta tunteitaan erittelevinä
heillä on paljon yhteistä. Opuksen 142 laulut ovat syntyneet
useamman vuoden kuluessa, laulut Loitsu, Vihmalintu
ja Sade on ohi keväällä 2022, Runon lintu syksyllä
-22 kuten myös vuodelta 2017 periytyvän Vuodenajat-laulun
uudistettu versio.Laulut eivät muodosta sarjaa, mutta
niitä voidaan laulaa myös erimuotoisina sarjoina ja vapaassa
järjestyksessä.Laulujen runot ovat Kallaksen kokoelmista
Kuoleman joutsen (v. 1942)ja Kuun silta
(v. 1943). Laulun Valkea yö ensiesitys oli Järvenpäässä
Toni Hintsalan konsertissa 3.2.2019. Laulut ovat käsikirjoituksia,
ja niistä useimmista on sekä suomen- että vironkieliset versiot.