Aino Kallas (1878–1956) on
lempirunoilijoitani yhdessä Anna
Haavan kanssa, vaikka vasta sangen myöhään olen rohjennut
tarttua kummankin runoihin. Aino Kallas tuli itse asiassa lähelle
juuri Anna Haavan kautta. Annalla ja Ainolla on paljon yhteistä
vaikka ehkä vielä enemmän eroja. Aino Suonio tutustui sulhasensa
Oskar Kallaksen välityksellä Anna Haavan runouteen ja suomensi
tältä kymmeniä runoja. Niitä ei kuitenkaan liene painettu.
Tartossa asuessaan Kallakset ja Anna Haava sitten tutustuivat
lähemmin. Aino Kallaksen runot ovat pääosin myöhäistuotantoa, kun
taas Anna Haava julkaisi kokoelmansa jo 1880-luvun lopulta
1930-luvun puoliväliin. Haavan runoissa on keveyttä ja
huumoriakin. Kallas taas on korostetun vakava, mutta luontoa
kuvatessaan ja luonnon kautta tunteitaan erittelevinä heillä on
paljon yhteistä. Opuksen 142 laulut ovat syntyneet useamman vuoden
kuluessa, laulut Loitsu, Vihmalintu ja Sade on
ohi keväällä 2022, Runon lintu syksyllä -22 kuten
myös vuodelta 2017 periytyvän Vuodenajat-laulun uudistettu versio.Laulut eivät muodosta sarjaa, mutta niitä voidaan laulaa myös
erimuotoisina sarjoina ja vapaassa järjestyksessä.Laulujen
runot ovat Kallaksen kokoelmista Kuoleman joutsen (v.
1942)ja Kuun silta (v. 1943). Laulun Valkea
yö ensiesitys oli Järvenpäässä Toni Hintsalan konsertissa
3.2.2019. Laulut ovat käsikirjoituksia, ja niistä useimmista on
sekä suomen- että vironkieliset versiot.