Aino Kallas (1878-1956) on lempirunoilijoitani yhdessä Anna Haavan kanssa, vaikka vasta nyt olen rohjennut tarttua hänen lyriikkaansa. Sekin tapahtui Anna Haavan kautta. Annalla ja Ainolla on paljon yhteistä ja ehkä vielä enemmän eroja. Aino Suonio tutustui sulhasensa Oskar Kallaksen välityksellä Anna Haavan runouteen ja suomensi tältä kymmeniä runoja, joita ei kuitenkaan liene painettu. Tartossa asuessaan Kallakset ja Anna Haava sitten tutustuivat lähemmin. Aino Kallaksen runot ovat pääosin myöhäistuotantoa kun taas Anna Haava julkaisi kokoelmansa jo 1880-luvun lopulta 1930-luvun puoliväliin. Haavan runoissa on keveyttä ja huumoriakin. Kallas taas on korostetun vakava, mutta luontoa kuvatessaan ja luonnon kautta tunteitaan erittelevinä heillä on paljon yhteistä. Laulujen Juhannusyöt  ja Vuodenajat runot ovat kokoelmasta Kuoleman joutsen (v. 1942), ja kolmas, Valkea yö, kokoelmasta Kuun silta (v. 1943). Käsikirjoitus.