Lempirunoilijani Anna Haava on antanut aiheen moneen lauluun. Vuonna 2017 syntyneet viisi laulua saivat alkunsa ensimmäisestä, hurmioituneesta kevätlaulusta Suur kontsert. Se syntyi onnittelulauluksi Ene Salumäen syntymäpäiväksi. Haavan runot jäivät jälleen työstämään alitajuntaa, ja jatkoksi syntyi vuodenaikalauluja kesään, syksyyn ja talveen. Tekstit ovat runoilijan eri kokoelmista, riemukas Suur kontsert jo vuodelta 1897, haikea Hilised lilled (Myöhäiset kukat) vuodelta 1913, melkeinpä riehakas Sügise symfonii (Syksyn sinfonia) vuodelta 1930 ja elämänuskoinen Talve tulles (Talven tullessa) vuodelta 1935. Päätöslaulu Unustus (Unohdus) vuodelta 1913 ei oikeastaan kuuluisi joukkoon, mutta miellän sen kuutamoaiheen talveen kuuluvaksi. Siinä on vielä nuoren runoilijan elämäntuskaa, johon kuitenkin liittyy pilkahdus ironista huumoriakin: unohdetun taiteilijan hautaa ainoana valaissut kuukin pimentyy.

Nuottiesimerkkeihin liittyy ääni, ensimmäisessä aitona Erkki Rajamäen ja jh:n esityksenä, muissa Sibelius-ohjelman NotePerformer-liitännäisellä äänittetynä.





Laulusta on myös matalampi, säestykseltään hieman erilainen versio: