Anna Haava (Anna Rosalie Haavakivi) syntyi 15.10.1864 Viron Tartumaan maakunnan Kodaveressä talollisen perheeseen. Kodavere on nykyisin osa Palan kuntaa ja kuuluu Jõgevamaan maakuntaan. Tarttoon on tästä Peipsijärveen rajautuvasta pitäjästä viitisen peninkulmaa, Tallinnaan jo nelinkertainen matka.

Anna Haava aloitti koulunkäynnin 9-vuotiaana saksankielisessä yksityiskoulussa ja jatkoi kouluaan Tartossa, jonka tyttökoulusta hän sai päästötodistuksen 19-vuotiaana, vuonna 1884. Taiteilijan runoilijantien alku osuu yhteen Viron 1800-luvun tunnetuimman naislyyrikon, kansallisrunoilijan aseman saaneen Lydia Koidulan elämäntaipaleen päättymisen kanssa. Vuonna 1886 Anna Haava julkaisi ensimmäisen tekstinsä, ja kaksi vuotta myöhemmin ilmestyi esikoiskokoelma Luuletused (Runot).

Anna Haava kirjoitti koko pitkän elämänsä ajan (k. 13.3.1957). Syksyllä 2008 Haavan runoista ilmestyi uusi kattava kokonaislaitos, Anna Haava, Luule (SE & JS, Tallinn 2008).

Anna Haava tunnetaan erityisesti rakkausrunon tuojana virolaiseen kirjallisuuteen. Rakkauden kokeminen eri muodoissaan on ihmiselon peruskysymyksiä. Haava kirjoittaa niin omakohtaisesti, kansanomaisesti ja kiteyttäen, että monet hänen runoistaan ovat klassikoita, ja niitä on myös sävelletty runsaasti. Ne ovat usein kuin lauluja jo luettuina. Silti runoilija saattoi – kenties hiukan ironisesti – kirjoittaa näinkin:

Mis on luule paljalt sõnas?
Raske, kare, hingele;
Aga muusikas ja laulus
Sulatab ta südame.

[Mitä onkaan runo vain sanoina?
Raskasta, karkeaa, hengetöntä;
mutta musiikkina ja lauluna
se sulattaa sydämen.]

Vähänkin viron kieltä taitavalle Haavan runot ovat antoisia lähestyä. Niiden kieli on niin selkeää, että ne avautuvat, vaikka kaikkea ei heti täysin ymmärtäisikään. (Milloin runo muuten voisikaan tulla täysin ja vain "oikein" ymmärretyksi...?)
Kiteytyneisyys, jopa aforistisuus jättää myös tilaa, ja vaikka runoilija puhuisi raskaista aiheista, hän saa lukijan tuntemaan olonsa vapaaksi ja kevennetyksi. Itse asiassa Haavan runoissa on myös paljon huumoria.

Yksi Anna Haavan runojen koskettavista piirteistä on luonnonkuvat. Luonto on yhtä aikaa koettavissa sekä konkreettisesti että vertauskuvina – vertauskuvina niin elämän kuin kuoleman kysymysten, ajallisen ja iankaikkisen pohdinnassa.

Haavan runot ovat kuin luotu sävellettäviksi. Tähän haasteeseen ovat tarttuneet lukuisat säveltäjät jo yli sadan vuoden ajan. Pieni essee, jonka olen kirjoittanut runoilijan muistovuonna 2007 ja julkaissut oheisessa linkissä hänen syntymäpäivänään (15.10.), esittelee tätä aihepiiriä henkilökohtaisesta näkökulmastani. Anna Haavan runot avaavat yhä edelleen uusia näkymiä Suomenlahden yli ja rohkaisevat kulttuurisillan vahvistamiseen Viron ja Suomen kesken.

Viisi sooloäänelle ja pianolle säveltämääni runoa (op. 91) ovat Anna Haavan kolmesta ensimmäisestä kokoelmasta, vielä elämänsä keväässä kulkevan, mutta samalla jo elämän raskaimpiakin asioita kokemaan joutuneen runoilijan kynästä lähteneitä. Haava sairasti nuoruusvuosinaan väliin vakavasti ja oli hoidossa Saksassa, ja useat hänen läheisistään kuolivat varhain. Elämän opitimisminsa taiteilija säilytti silti läpi elämänsä. (Vuonna 1930 ilmestyneen kokoelman nimikin on Siiski on elu ilus / Kuitenkin on elämä kaunis.)

Viisi laulua puhuvat kaikki rakkaudesta, useasta eri näkökulmasta. Kahdessa ensimmäisessä lauletaan kukista, jotka symboloivat rakkauden kohdetta. Kolmannen laulun tuska on raskas. Neljäs laulu muistuttaa, ettei elämän onni riipu rahasta tai maineesta. Viidennessä, runoista varhaisimmassa, on kätkettyä viatonta huumoria. Runoilija kuvaa ensin paratiisillisia näkyjä kauniisti soivine kanteleineen, mutta kirjoittaa sitten, että oman armaan näkö ja ääni vievät kyllä voiton... [ks. nuotti- ja ääniesim.]

Kolme laulua (op. 94) jatkavat edellisten tapaan rakkausteeman parissa. Runoista keskimmäinen on kokoelmasta vuodelta 1897, ensimmäinen ja kolmas puolestaan kokoelmasta Lained (Laineita) vuodelta 1906.
[ks. nuotti- ja ääniesim.]

Kaksi laulua (op. 96) ovat kukkalauluja, nummenkukasta ja kevään pakahduttavasta kukkaloistosta. Molemmat runot ovat Haavan ensimmäisestä kokoelmasta vuodelta 1888. [ks. nuotti- ja ääniesim.]

Kuuden laulun valikoima on julkaistu kokoelmassa 
Kuusi laulua Anna Haavan runoihin (Sulasol).

- Anna Haavan runot lauluissa (essee) -