Anna Haava (Anna Rosalie Haavakivi) syntyi 15.10.1864 Viron Tartumaan maakunnan Kodaveressä talollisen perheeseen. Kodavere on nykyisin osa Palan kuntaa ja kuuluu Jõgevamaan maakuntaan. Tarttoon on tästä Peipsijärveen rajautuvasta pitäjästä viitisen peninkulmaa, Tallinnaan jo nelinkertainen matka.

Anna Haava aloitti koulunkäynnin 9-vuotiaana saksankielisessä yksityiskoulussa ja jatkoi kouluaan Tartossa, jonka tyttökoulusta hän sai päästötodistuksen 19-vuotiaana, vuonna 1884. Taiteilijan runoilijantien alku osuu yhteen Viron 1800-luvun tunnetuimman naislyyrikon, kansallisrunoilijan aseman saaneen Lydia Koidulan elämäntaipaleen päättymisen kanssa. Vuonna 1886 Anna Haava julkaisi ensimmäisen tekstinsä, ja kaksi vuotta myöhemmin ilmestyi esikoiskokoelma Luuletused (Runot).

Anna Haava kirjoitti koko pitkän elämänsä ajan (k. 13.3.1957). Syksyllä 2008 Haavan runoista ilmestyi uusi kattava kokonaislaitos, Anna Haava, Luule (SE & JS, Tallinn 2008).

Anna Haava tunnetaan erityisesti rakkausrunon tuojana virolaiseen kirjallisuuteen. Rakkauden kokeminen eri muodoissaan on ihmiselon peruskysymyksiä. Haava kirjoittaa niin omakohtaisesti, kansanomaisesti ja kiteyttäen, että monet hänen runoistaan ovat klassikoita, ja niitä on myös sävelletty runsaasti. Ne ovat usein kuin lauluja jo luettuina. Silti runoilija saattoi – kenties hiukan ironisesti – kirjoittaa näinkin:

Mis on luule paljalt sõnas?
Raske, kare, hingele;
Aga muusikas ja laulus
Sulatab ta südame.

[Mitä onkaan runo vain sanoina?
Raskasta, karkeaa, hengetöntä;
mutta musiikkina ja lauluna
se sulattaa sydämen.]

Vähänkin viron kieltä taitavalle Haavan runot ovat antoisia lähestyä. Niiden kieli on niin selkeää, että ne avautuvat, vaikka kaikkea ei heti täysin ymmärtäisikään. (Milloin runo muuten voisikaan tulla täysin ja vain "oikein" ymmärretyksi...?)
Kiteytyneisyys, jopa aforistisuus jättää myös tilaa, ja vaikka runoilija puhuisi raskaista aiheista, hän saa lukijan tuntemaan olonsa vapaaksi ja kevennetyksi. Itse asiassa Haavan runoissa on myös paljon huumoria.

Yksi Anna Haavan runojen koskettavista piirteistä on luonnonkuvat. Luonto on yhtä aikaa koettavissa sekä konkreettisesti että vertauskuvina – vertauskuvina niin elämän kuin kuoleman kysymysten, ajallisen ja iankaikkisen pohdinnassa.

Haavan runot ovat kuin luotu sävellettäviksi. Tähän haasteeseen ovat tarttuneet lukuisat säveltäjät jo yli sadan vuoden ajan. Pieni essee, jonka olen kirjoittanut runoilijan muistovuonna 2007 ja julkaissut oheisessa linkissä hänen syntymäpäivänään (15.10.), esittelee tätä aihepiiriä henkilökohtaisesta näkökulmastani. Anna Haavan runot avaavat yhä edelleen uusia näkymiä Suomenlahden yli ja rohkaisevat kulttuurisillan vahvistamiseen Viron ja Suomen kesken.

Anna Haavan runoihin sävelletyistä lauluista voit lukea tarkemmin tästä
Vironkielinen tiivistelmä Anna Haavan elämänvaiheista