Anna Haava (Anna Rosalie
Haavakivi) syntyi 15.10.1864 Viron Tartumaan maakunnan Kodaveressä
talollisen perheeseen. Kodavere on nykyisin osa Palan kuntaa ja
kuuluu Jõgevamaan maakuntaan. Tarttoon on tästä Peipsijärveen
rajautuvasta pitäjästä viitisen peninkulmaa, Tallinnaan jo
nelinkertainen matka.
Anna Haava aloitti koulunkäynnin
9-vuotiaana saksankielisessä yksityiskoulussa ja jatkoi kouluaan
Tartossa, jonka tyttökoulusta hän sai päästötodistuksen
19-vuotiaana, vuonna 1884. Taiteilijan runoilijantien alku osuu
yhteen Viron 1800-luvun tunnetuimman naislyyrikon,
kansallisrunoilijan aseman saaneen Lydia Koidulan elämäntaipaleen
päättymisen kanssa. Vuonna 1886 Anna Haava julkaisi ensimmäisen
tekstinsä, ja kaksi vuotta myöhemmin ilmestyi esikoiskokoelma
Luuletused (Runot).
Anna Haava kirjoitti koko pitkän
elämänsä ajan (k. 13.3.1957). Syksyllä 2008 Haavan runoista
ilmestyi uusi kattava
kokonaislaitos, Anna Haava, Luule (SE & JS, Tallinn 2008).
Anna Haava tunnetaan erityisesti
rakkausrunon tuojana virolaiseen kirjallisuuteen. Rakkauden
kokeminen eri muodoissaan on ihmiselon peruskysymyksiä. Haava
kirjoittaa niin omakohtaisesti, kansanomaisesti ja kiteyttäen,
että monet hänen runoistaan ovat klassikoita, ja niitä on myös
sävelletty runsaasti. Ne ovat usein kuin lauluja jo luettuina.
Silti runoilija saattoi – kenties hiukan ironisesti – kirjoittaa
näinkin:
Mis on luule paljalt sõnas?
Raske, kare hingele;
Aga muusikas ja laulus
Sulatab ta südame.
[Mitä onkaan runo vain
sanoina?
Raskasta, sielulle karkeaa;
mutta musiikkina ja lauluna
se sulattaa sydämen.]
Vähänkin viron kieltä taitavalle
Haavan runot ovat antoisia lähestyä. Niiden kieli on niin selkeää,
että ne avautuvat, vaikka kaikkea ei heti täysin ymmärtäisikään.
(Milloin runo muuten voisikaan tulla täysin ja vain "oikein"
ymmärretyksi...?)
Kiteytyneisyys, jopa
aforistisuus jättää myös tilaa, ja vaikka runoilija puhuisi
raskaista aiheista, hän saa lukijan tuntemaan olonsa vapaaksi ja
kevennetyksi. Itse asiassa Haavan runoissa on myös paljon
huumoria.
Yksi Anna Haavan runojen
koskettavista piirteistä on luonnonkuvat. Luonto on yhtä aikaa
koettavissa sekä konkreettisesti että vertauskuvina –
vertauskuvina niin elämän kuin kuoleman kysymysten, ajallisen ja
iankaikkisen pohdinnassa.
Haavan runot ovat kuin luotu sävellettäviksi. Tähän haasteeseen
ovat tarttuneet lukuisat säveltäjät jo yli sadan vuoden ajan. Pieni essee, jonka olen
kirjoittanut runoilijan muistovuonna 2007 ja julkaissut oheisessa
linkissä hänen syntymäpäivänään (15.10.), esittelee tätä
aihepiiriä henkilökohtaisesta näkökulmastani. Anna Haavan runot
avaavat yhä edelleen uusia näkymiä Suomenlahden yli ja rohkaisevat
kulttuurisillan vahvistamiseen Viron ja Suomen kesken.
Eesti Muusika Infokeskuksen kotisivuilta
löydät kymmenittäin Anna Haavan runoihin sävellettyjä lauluja.
Omat lauluni Anna
Haavan runoihin löydät kootusti
tästä.