Opuksen 24 koraali (julk. kokoelmassa
Organum
cantat
II s. 42, Fazer 1989, ja uudelleen
kokoelmassa Kirkkovuoden
urkumusiikkia 3, Sulasol 2011) on
edellistä läpikuultavampi ja fantasianomaisempi.
Se alkaa toonika-urkupisteen päälle rakennetulla
ensimmäisen
säeparin kvinttikaanon-esittelyllä:
Tätä seuraa välikkeenomainen
valmistelu:
Koraali "puhkeaa kukkaan" seuraavan säeparin
käsittelyllä, jossa kromaattisen basson johtaman
säestysharmonian
ylle kudotaan alun tapaan kaanon, mutta nyt valoisassa
rinnakkaissävellajissa
ja alun ahdon sijaan avarammin:
Koraali ei etene suoraan loppuun, vaan palaa
päättävässä
sekvenssissä ensimmäiseen säkeeseen ennen viimeisen
säkeen
muistumaa.