Urkukoraali virteen 109 yhdistää sävelmän originaalin ja nykyisen rytmisen asun imitoivassa triossa. Alkupuolen oktaavi-imitaatio kehittyy lopuksi kvinttikaanoniksi. Näytteessä soivat Helsingin Musiikkitalon Organo-salin englantilaiset urut (Forster & Andrews 1892). Julkaistu kokoelmassa Kirkkovuoden urkumusiikkia 5 (Sulasol).