Junat ja veturit, asemat ja rautatiet Suomessa ja Virossa
xx
 Ukko-Pekka on suomalaisia symboleita. Tämän sivun Ukko-Pekka on raskaan sarjan henkilöjunaveturi (Hr1), jollaisen voi vieläkin kohdata ihka elävänä, vaikka höyryveturit eivät olekaan liikennöineet Suomessa säännöllisesti neljään vuosikymmeneen. Ukko-Pekka Keravan
        asemalla 13.8.04Museo- ja tilausliikenteessä voit edelleen nähdä veturit n:o 1009 ja 1021.

Ukko-Pekka 1009 teki 20-vuotisjuhla-ajon Kouvolasta Pieksämäen kautta Joensuuhun ja takaisin 21.-22.9.2013. Videolla fiilistellään paluumatkan viimeisellä pysähdyksellä Hillosensalmen asemalla, jossa on edelleen hyvä laituri ja maniot maisemat vaikka muidenkin junien pysähdellä. Kaksi vuosikymmentä tuli täyteen veturin uudelleenkunnostamisesta. Oikeasti Ukko-Pekka n:o 1009 täytti vuonna 2013 jo 65 vuotta.

Vuonna 2012 suomalainen rautatie täytti 150 vuotta, ja Juhanin junakuvat Hillosensalmen maisemista lähenivät nekin puolen vuosisadan ikää. VR 150 -juhlavuoden päätapahtumaa vietettiin Hyvinkään Rautatiemuseolla 11.-12.8.2012 Päivien aikana oli runsaasti yleisöajoja Hyvinkään-Hangon radalla. Oheiselta YouTube-videolta voit seurata kolmen perinnejunan kohtaamista Lohjan asemalla 12.8.2012 klo 11.



Syyskuussa 2010 Ukko-Pekka n:o 1021 veti pikajunan Riihimäeltä Järvelään kolme kertaa saman päivän aikana. Kyseessä oli Riihimäen asemapäivän ehkä suosituin ohjelmanumero. Kuusikaan matkustajavaunua eivät tahtoneet riittää suurelle kiinnostuneiden joukolle!


Toukokuussa 2010 Ukko-Pekka teki yhden jokakesäisistä reissuistaan Lahdesta Heinolaan. Yllä kolme amatöörivideota: Jyrängön sillan ylitys on aina henkeä salpaava kokemus. Jotain nostalgista on puolestaan rautatien päättymisessä metsän laitaan; tästä sen piti jatkua kohti Mikkeliä! Kolmannessa YouTube-videossa valmistaudutaan paluumatkalle.

Aiempia Ukko-Pekka -kuviani:
- kesäkuussa 2008 Haarajoelta Lahteen
- kesäkuussa 2007 Keravalta Heinolaan
- elokuussa 2006 Järvenpään asemalla
- elokuussa 2004 Vallilasta Kumpulaan (Kyseessä oli
Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen muutto Vallilasta Kumpulaan. Muutto tehtiin komeasti junalla Keravan kautta. Arto Wiklan kokoamalta matkakertomussivulta löydät enemmänkin kuvia tästä sekä paljosta muusta ja useita höyryveturilinkkejä.)
- marrask. 2004 Järvenpään asemalla
- marrask. 2001 Keravan asemalla

Alempana on muutama tarina vetureista ja rautateistä sekä linkkejä lomareissuja varten ja harrastuskohteisiin 

Pikku Jumbo saapuu Porvoosta
          HinthaaraanPorvoo sai yhteyden Helsingin ja Hämeenlinnan väliseen rautatiehen vuonna 1874, ja Keravalta Porvooseen liikennöitiin ahkerasti yli sata vuotta. Vieläkin Sköldvikin öljysatamaan ja -jalostamoon vievä rataosa on vilkkaasti liikennöity, mutta radan Porvoon pää on hiljentynyt museorautatieksi. Porvoon radalla pääsee nykyäänkin ajamaan kiskobussilla (Kerava - Porvoo) ja kesään 2014 asti höyryveturin vetämissä puuvaunuissa (Porvoo - Hinthaara - Kerava). Porvoon radan höyryjunaliikennettä 20 vuoden ajan hoitanut Steamrail muutti elokuussa 2014 Nurmekseen.


[Tässä vielä pari vanhaa videota Hinthaarasta Porvooseen lähtevästä höyryveturista Tk3, n:o 1168: vaihto ja lähtö. Voit myös matkustaa virtuaalisesti Ollin seisakkeelta Anttilaan. Saman kuvasi samanaikaisesti ulkona ja vähän tasokkaammin Antti Havukainen videossaan Kuninkaantien ylikäytävältä!]

Porvoon radan viehätys on mm. siinä, että rata sulautuu maisemaansa. Ratalinjaan ei juurikaan ole tehty muutoksia radan rakentamisen jälkeen. Niinpä uusmaalaisen rannikkoseudun luonto sananmukaisesti ottaa junalla liikkujan syleilyynsä. Kulttuurikontekstiin kuuluvat kartanot, puiset asemarakennukset ja myös suomalainen kansallismaisema määräasemalla Porvoossa. Tuomiokirkon rinne nousee Porvoonjoen rannasta aivan asemaa vastapäätä.

Helsingin-Hämeenlinnan rautatien liikenteen alkamisesta tuli vuonna 2012 kuluneeksi 150 vuotta. Keravan aseman ja ratapihan pitkällinen remontti valmistui 140-vuotisjuhliin. Tällöin myös kunnostettu Heikki-veturi (kuva alempana) palasi lavetilleen muistuttamaan menneistä ajoista. Juhliin osallistui edelleen liikenteessä oleva Pikku-Jumbo Lili (Tk3 / 1168), joka teki päivän mittaan kolme reissua Porvoon radalla Keravan ja Hinthaaran välillä. Ja matkustajia riiitti.

Pieni kuvasarja kertoo tästä jo syksyisestä höyryreissusta Keravalta Hinthaaraan ja takaisin. Mukana oli ehkä ensimmäistä kertaa ylipäätään junassa olleita päiväkotilapsia ja suuri joukko meitä kaiken ikäisiä lapsia, jotka osaamme nauttia liikkumisen terapiasta. Päivä oli pilvinen, mutta viimeiset ruskan värit vielä sinnittelivät maisemassa.

Keravan asemalla vietetty 140-vuotisjuhla toi paikalle tuhatmääräisen yleisön. Tuskin oli sattumaa, että päivän vietto ajoittui Aleksis Kiven päivän tuntumaan: Kertomuksensa "Leo ja Liina" tapahtumapaikaksi Kivi kuvaa arvoituksellisesti: "Tapaus on Suomessa lähellä Helsingin - Hämeenlinnan rautatietä". On pidetty mahdollisena, että Aleksis itse olisi viimeisinä vuosinaan matkannut junalla Helsingistä mennessään Albert-veljensä hoiviin Tuusulan Syvärantaan.


Heikki-veturi Hv3 (n:o 781) täytti kunniakkaat 70 vuotta samalla, kun suomalainen rautatie tuli jo kaksinkertaiseen ikään.

Ukko-Pekka saapuu Järvenpäähän

Suomalaiselle juna ja rautatie tuovat poikkeuksetta mieleen muistoja. Kotini on aina ollut lähellä rautatietä synnyinpaikastani Kouvolasta Kuusankosken ja Keravan kautta Järvenpäähän. Höryveturin hahmo ja äänet ovat siten osa mielen maisemaani. Yhä edelleen on mukava päästä haistelemaan myös suuren kokoluokan veturin, Ukko-Pekan savua, kun siihen tarjoutuu tilaisuus kuten tässä Järvenpään asemalla kesällä 2001.

Järvenpään asemarakennus on Suomen vanhimpia ja omalla tavallaan kuin kirkko keskellä kylää. Tältä asemalta on noustu junaan jo yli 150 vuoden ajan. Jean Sibeliuksen lähtöjä ja tuloja en ole ollut todistamassa, Järvenpään asemamutta monen muun Järvenpään mestarin kyllä: Joonas Kokkonen oli ahkera junan käyttäjä, Erik Bergman saattoi kulkea tätä kautta Järvenpään sävellysmökilleen, ja päivittäisiä junalla kulkijoita ovat mm. professori Paavo Heininen ja säveltäjä Harri Vuori. Kiskojen rytmi viehättää ja inspiroi yhä!

Lähde elämysmatkalle!

Ukko-Pekan ja muidenkin museojunien kyytiin pääsee yleensä vain pääratojen ulkopuolella. Nykyisin Kouvolassa varikkoaan pitävä Höyryveturimatkat 1009 Oy järjestää yleisömatkoja useita kertoja vuodessa. Steamrail / Höyryraide Oy piti 20 vuoden ajan yllä Porvoon radan museoliikennettä yhdessä Porvoon Museorautatie ry:n kanssa ja jatkaa vuodesta 2014 asemapaikkanaan Nurmes. Tästä voit elää toistaiseksi viimeisen Porvoo-Hinthaara -höyryvedon tunnelmissa 2.8.2014.

Rautatieharrastajien yhdistykset toimivat aktiivisesti eri puolilla maata:
Harrastajayhdistyksiä ja tapahtumien ja retkien järjestäjiä Suomessa ovat ainakin Haapamäen Museoveturiyhdistys ry, Lahden Topparoikka ry, Pieksämäen Höyryveturiyhdistys ry, Pohjois-Suomen Rautatieharrastajat ry ja Suomen Rautatiehistoriallinen Seura ry. Kapeampia raiteita liikennöivät
Jokioisten museorautatie Oy Jokioisten ja Humppilan välillä sekä Nykarleby Jernväg Kovjoen asemalla.

Suomen suurin alan museo sijaitsee Hyvinkäällä; Suomen rautatiemuseon kotisivun avaat ohesta. Kannattaa poiketa myös Keuruun Haapamäen Höyryveturipuistoon, Suolahden Keitele-museoon, Minkiön kapearaidemuseoon ja Toijalan Veturimuseoon. Kouvolassa sijaitsee puolestaan Pienoisrautatiemuseo. Kaupunkimatkaajaa kiinnostaa varmasti myös Suomen Raitiotieseura.


Yllä neljä videota Keravalta 19.6.2010. Porvoon juna saapuu Keravalle ja alittaa Ahjon sillat. Keravan asemalla kohtaavat höyryveturi Tk3 ja uusi sähkömoottorijuna Sm5. Jälkimmäinen suuntaa Helsinkiin, edellinen palaa Porvooseen. (Voit avata videot myös suurempina kaksoisklikkaamalla.)

Viro on suunnilleen Suomen ikäinen rautatiemaa. Junilla on viime vuosina ollut vahvistuva rooli virolaisten liikkumisessa, ja EU-aika on tuonut toteuttamisen asteelle myös haaveen nopeasta junayhteydestä Rail Baltica Tallinnasta Keski-Eurooppaan. Nykyisinkin Tallinnasta Pietariin ja Moskovaan on yhteys Narvan kautta, ja Riikaan pääsee vaihtamalla junaa raja-asemalla Valgassa. Ehkäpä 2020-luvulla on mahdollista matkata pikajunalla suoraan Tallinnasta Varsovaan.

Viron sisäistä kaukoliikennettä Tallinnasta Narvaan, Tarttoon ja Valgaan (josta on vaihtoyhteys edelleen Riikaan), Viljandiin ja Pärnuun hoiti vuoden 2013 loppuun Edelaraudtee ja Tallinnan lähiliikennettä Elektriraudtee. Vuoden 2014 alusta koko henkilöliikenteen hoito siirtyi Elron-yhtiölle.

Myös höyryveturin kyytiin voi Virossakin päästä. Juuri kunnostettu Kaspar lähtee tällä YouTube-videolla Tallinnasta Raplaan ja Türiin. Kesällä 2013 alkoi puolestaan uusien sähköjunien ja vuoden 2014 alusta uusien dieselmoottorijunien liikennöinti. Nämä uudet Flirt-tyypin junat, jotka ovat hieman uudempaa mallia kuin Suomen vastaavat, on valmistanut sveitsiläinen Stadler.


Viron rautatieasemiin voi tutustua tästä tai videoiden avittamana tästä. Ohjelmallisempaa junailua kaipaavalle olen laatinut tiekirkkohenkisen junakirkkosivun.

Rautatieliikenteen historiasta Virossa kertoo Haapsalun rautatiemuseo. Haapsaluun ei tällä hetkellä pääse junalla (paitsi puolimatkaan Riisipereen, josta alkaen kiskotkin ovat vuodesta 2005 olleet rullalla), mutta Haapsalun komea rautatieasema toimittaa myös linja-autoaseman virkaa, joten kaupunkiin tulijan on helppo aloittaa paikalliseen elämänmenoon tutustuminen juuri rautatiemuseosta. Näin teki myös Haapsalussa vuonna 1999 vieraullut Viron pääministeri, joka saapui kaupunkiin omalla junallaan! Katso tästä Reino Almarsundin sympaattinen YouTube-video!

Haapsaluun on Tallinnasta lyhyt matka, vain n. 100 kilometriä. Busseja lähtee keskimäärin tunnin välein, eikä hullumpi ole sellainenkaan reissu, että ajaa Tallinnasta Riisipereen sähköjunalla ja vaihtaa bussiin tai polkupyörään Riisiperessä.
Virossa pyörän kuljettamiseen junassa suhtaudutaan myönteisesti ja pyörille on vaunuissa oma tilansa. Riisiperen ja Haapsalun välistä entistä ratapohjaa kulkee nykyisin opastettu kevyen liikenteen väylä. Pyörämatkaa Haapsaluun tulee Riisiperestä noin 50 kilometriä
, ja matkalla on monta kiintoisaa tutustumiskohdetta ja entisöityä rautatieasemaa kuin odottamassa rautatien palauttamista taas Haapsaluun asti.

Alla on katkelma vuoden 1930 aikataulukirjasta. Siitä selviää, että Haapsalusta voitiin jatkaa junalla Rohukülan satamaan ja edelleen laivalla Kuressaareen. Tällä konstilla ehti aamuksi niin Tallinnaan kuin Kuressaareenkin. Nopein juna kulki jo tuolloin Tallinnasta Haapsaluun vähän yli kahdessa tunnissa.




Tällä videolla ajelet hetken Haapsalun nykypäivän paikallisbussissa. Bussin kyytiin pääsee myös rautatieasemalta.

Virossa oli aina 1970-luvulle asti myös laaja kapearaiteisten rautateiden verkosto. Tästä on jäljellä enää pari muistoa. Pärnun lähellä Lavassaaressa sijaitsee tutustumisen arvoinen kapearaidemuseo Eesti Muuseumraudtee.


(Ukko-Pekka, Hr1 n:o 1009 Järvenpään asemalla 8.6.02 klo 8.47)