Tyypillinen Buxtehuden kantaatti on sävelletty kolmelle lauluäänelle (yleensä S-S/A-B), kahdelle viululle ja basso continuolle. Tyypillistä on myös, että sen muotorakenne on läpisävelletty säkeistömuoto. Tekstinä on siten säkeistöruno, usein myös virreksi luokiteltava teksti kuten tässä, jolle on osoitettu sävelmä painetuissa virsikirjoissa, mutta jota Buxtehude lainaa vain runona.

Koraalikantaatteja, joissa sekä virsiruno että siihen yleisesti liitetty sävelmä ovat sävellystyön pohjana, on Buxtehuden säilyneiden teosten joukossa vähän. Tyypillistä on, että Buxtehude luo käyttämäänsä runoon kokonaan uuden sävelkudoksen. Monet säkeistökantaattien tekstit ovat sittemmin jääneet pois yhteisistä virsikirjoista, mutta kantaattien mukana ne elävät edelleen. Kun kysymys on mitallisesta säkeistörunosta, sen tilalle voidaan myös vaihtaa toinen vastaavanmittainen teksti, useinkin ilman teknisiä tai retorisia ongelmia*. Niinpä olen rohjennut sijoittaa juuri tähän kantaattiin myös tekstin Nun danket alle Gott, joka suomenkielisenäkin on meillä ahkerassa käytössä.

Tarkkaan ottaen nykyisen virsikirjamme kyseinen runo on Johannes Oleariuksen myöhempi teksti, kun taas Martin Rinckartin "aito" Nun danket alle Gott jäi edelliseen virsikirjaamme. Valinta olkoon vapaa, mutta edellisen virsikirjamme virren 426 suomennos istuu erinomaisesti Was frag ich -runon sijaan tähän kätevän monikäyttöiseen kantaattiin. Buxtehudella on säkeistöjä puolta enemmän, kuin niitä on uudessa tekstissämme, mutta tällöin otetaan käyttöön eräs säkeistökantaatin suomista eduista: valitaan esitettäväksi vain kolme säkeistöä miehityksen mukaan. Lopuksi lauletaan toki kantaatin halleluja-päätös tällä yleispätevällä kielellä.

*) Retoriset tai esityskäytännölliset kysymykset ovat toki aina haastavia eikä niitä ole syytä aliarvioida. Tässäkin tapauksessa voidaan esittää perusteltuja huomioita ja huomautuksia kantaatin aloituksen sävelkuluista ja niiden suhteesta alkuperäiseen tekstiin. Was frag ich nach der Welt – viisi yksitavuista sanaa, jotka säveltäjä ikään kuin huitaisee ilmoille: Mitäpä piittaisin tästä maailmasta! (Sydämeni näet tietää paremmasta!) Kirjoittaisiko Buxtehude samoin, kun tekstinä on Nun danket alle Gott? Eipä kirjoittanut, vaan paljon majesteettisemmin:

Tai kun haltioitunut ylistys irtautuu sanojen kahleista, sen liike kulkee silti kuin yläsävelsarjan puhtailla poluilla:

On kuitenkin myös muistettava, että esityskoneistolla on vaikutuksensa säveltäjän ratkaisuihin, vaikka koneisto tietysti valitaan myös retoriset tarpeet huomioiden. Buxtehuden "oikea" Nun danket (BuxWV 79) on sävelletty viisiääniselle kuorolle ja melkoiselle soittimistolle. Pienelle esittäjistölle säveltäjä kirjoittaa subjektiivisemmin ja antaen enemmän vastuuta yksilölliselle tulkinnalle. Was frag ich lauletaan eri tavalla kuin Nun danket - siitä riippumatta, miten säveltäjä on nuottinsa kirjoittanut. Parhaatkin retoriset oivallukset voivat toisaalta jäädä toteutumatta, jos tulkitsija ei löydä sisällön suhdetta nuottikuvaan ja kykene muotoilemaan sitä lopulta aina uudesti.