Buxtehuden preludit tarjoavat hämmästyttävän moni-ilmeistä
musiikkia myös harvemmin lainatuissa fuugissaan, jotka melkein
aina toimivat itsenäisinäkin. Tässä muutama esimerkki.
Jos BuxWV-numero on linkitetty, voit avata siitä
YouTube-esimerkin.
- E-duuripreludin (BuxWV 141)
päätösfuuga on iloisen ja objektiivisen päätössoiton prototyyppi!
- e-mollipreludin (BuxWV 142)
päättävä gigue-fuuga on Buxtehudea tanssillisimmillaan.
- F-duuripreludi (BuxWV 144)
on oikeastikin preludi ja fuuga. Aurinkoisen fuugan alkupuolella
ei kannata tuhlata voimiaan jalkiosoittoon. Pedaalia tarvitaan
kuitenkin tahdeissa 38 - 41, mutta itsenäisenä sen voi säästää
aina tahtiin 49 asti.
- G-duuripreludin (BuxWV 147)
fuuga on pitkälinjainen stile antico -tyyliin. Fuuga nousee
upeasti kohti lopun sormiojuoksutuksia. Ks. tästä esimerkistä
lisää hakusanasta fuuga!
- g-mollipreludi (BuxWV 150)
taitaa olla Buxtehuden vähiten kuultuja sävellyksiä tietyn
introvertin luonteensa vuoksi. Teos on karu ellei suorastaan
traaginen, mutta se on myös hyvin modernia Buxtehudea. Esimerkiksi
päätösfuuga (tahdista 90 alkaen) on järisyttävän vahva sävellys.
- a-mollipreludin (oikeastaan e-fryyginen, BuxWV 152)
kaksi fuugaa (tahdista 18 ja 44) ovat meditatiivisen pehmeitä
fryygisiä freskoja.