Herr, ich lasse dich nicht (BuxWV 36) kuuluu niihin harvoihin Buxtehuden teoksiin, joista on onnistunut säilymään säveltäjän omakätinen nuotti. Se on ensiarvoisen tärkeä autenttisena lähteenä, mutta se antaa myös persoonallisen kosketuksen ja sympaattisen kuvan tekijästä itsestään. Nykyaikaisen nuottilaitoksen toimittaminen kohtaa silti useita pulmia: miten tulkita yksityiskohtia, kun käsin kirjoitettu jälki ei voi olla minkään ehdottoman standardin mukaista tai kun siihenkin on voinut jäädä pikku virheitä? Bärenreiterin uusi laitos vuodelta 2007 (ISBN 978-3-7618-1958-6) on samalla facsimile-laitos Buxtehuden omakätisistä stemmoista, joten se tarjoaa antoisan tilaisuuden vertailla alkuperäistä nuottikuvaa nyt painettuun. Kantaatin sonaatti alkaa adagio-tempossa, joka vaihtuu tuota pikaa allegroksi. Todennäköisesti Buxtehude on tarkoittanut allegron alkamaan heti tahdin ykköseltä (kuten se on luontevaa soittaa). Bärenreiterin laitoksessa tempon merkitseminen on kuitenkin siirtynyt tahdin puoliväliin. Kenties tässä on hämännyt säveltäjän puolta nykyistä harvempi tahtiviivoitus. Kun adagio-merkinnän alku on täsmälleen ensimmäisen nuotin kohdalla, on syytä olettaa, että säveltäjä on tarkoittanut allegron samoin tahdin ykköseltä alkavaksi.