Herr,
ich lasse dich nicht (BuxWV 36) kuuluu niihin harvoihin
Buxtehuden teoksiin, joista on onnistunut säilymään
säveltäjän omakätinen nuotti. Se on ensiarvoisen
tärkeä autenttisena lähteenä, mutta se antaa
myös persoonallisen kosketuksen ja sympaattisen kuvan
tekijästä itsestään. Nykyaikaisen nuottilaitoksen
toimittaminen kohtaa silti useita pulmia: miten tulkita yksityiskohtia,
kun käsin kirjoitettu jälki ei voi olla minkään
ehdottoman standardin mukaista tai kun siihenkin on voinut
jäädä pikku virheitä? Bärenreiterin uusi
laitos vuodelta 2007 (ISBN 978-3-7618-1958-6) on samalla
facsimile-laitos Buxtehuden omakätisistä stemmoista, joten se
tarjoaa antoisan tilaisuuden vertailla alkuperäistä
nuottikuvaa nyt painettuun. Kantaatin sonaatti alkaa adagio-tempossa,
joka vaihtuu tuota pikaa allegroksi. Todennäköisesti
Buxtehude on tarkoittanut allegron alkamaan heti tahdin
ykköseltä (kuten se on luontevaa soittaa). Bärenreiterin
laitoksessa tempon merkitseminen on kuitenkin siirtynyt tahdin
puoliväliin. Kenties tässä on hämännyt
säveltäjän puolta nykyistä harvempi tahtiviivoitus.
Kun adagio-merkinnän alku on täsmälleen ensimmäisen
nuotin kohdalla, on syytä olettaa, että
säveltäjä on tarkoittanut allegron samoin tahdin
ykköseltä alkavaksi.