Mahdollisesti hyvinkin myöhäinen uusi versio on sävelkieleltään yksinkertaisempi ja persoonallisempi. Vanhan version päätökseksi kerrataan alun tekstikonsertto (Fil. 1: 23): "Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo." Varhaisempi versio alkaa sanan "ich" toistolla, myöhemmässä se on jätetty toistamatta, jolloin oman minän sijaan korostuu halu Kristuksen luo. Osan konsertoivaa polyfoniaa on tasoitettu yksinkertaisemman homofonisen ilmaisun suuntaan. Konserttoa seuraavan aarian kudos on sen sijaan saanut päätössäkeistöönsä tavanomaista aariaa rikkaamman ilmeen, joka tekee siitä musiikillisesti riittävän painavan päättämään koko teoksen; da capo -kertausta ei siis tarvita. Tämä on myös aariarunon kannalta hyvä ratkaisu. Sen päätöksen (...dass ich begehr zu sterben / ...niin että ikävöin kuolemaa) Buxtehude häivyttää jousisoitinten pianossa soitettavaan eteeriseen C-duurisointuun, mihin on hyvä lopettaa koko kantaatti.
Juuri kantaatin päätösosassa Buxtehude on moderneimmillaan. Voit verrata osan aloitusta sekä nuottiesimerkeistä 1 ja 2 että niitä klikkaamalla avautuvista ääninäytteistä. Vanhemman version on levyttänyt Ton Koopman (ECD 75374), uudemman version (jossa ovat mukana myös viulut) Purcell-kvartetti (CHAN 0691).*
* Ton Koopmanin levytyksen solisteina laulavat Barbara Schlick ja Monika Frimmer, sopraano, ja Peter Kooy, basso. Purcell-kvartetin äänitteen solistit ovat Emma Kirkby ja Suzie LeBlanc sekä Peter Harvey.