Canzona (=laulu) on nimenä ja lajina eri aikakausina mitä moninaisimmissa yhteyksissä. Buxtehuden canzonat (tai canzonettat) ovat yksi- tai useampitaitteisia fuugia. Niiden teemat ovat yleensä liikkuvia ja sekvenssoivia, ja vain manuaalille kirjoitettuina niiden on arveltu syntyneen pedagogisiin tarkoituksiin eikä esim. liturgisiin yhteyksiin. Näitä viehättäviä miniatyyrejä voi silti lainata myös moniin messun tai vesperin tarpeisiin, ja tietysti ne sopivat myös konserttiohjelmiin.

Canzonaksi luokiteltavia sävellyksiä Buxtehudelta on säilynyt 12, nimiltään canzona, canzonetta tai vain fuuga. Tässä muutama ehdotus eri yhteyksiin (BuxWV-numero avaa YouTube-esimerkin):

- Canzonetta C-duuri (BuxWV 167) on lyhyt, vain 26 tahdin mittainen, valoisan leikkisä sävellys ja sopii hyvin esim. perhemessun johdantomusiikiksi.

- Canzona d-molli (BuxWV 168) on täydelliseksi hiottu helmi. Sen kolme taitetta toimivat myös itsenäisnä. Esim. keskimmäinen fuuga on oiva vastausmeditaatio:

- Canzonetta e-molli (BuxWV 169) on kuin iltasoitto. Assosiaationi lienee syntynyt radion ehtookellojen jälkeisestä esityksestä; kyseiseen tarkoitukseen sävellyksen alkupuoliskon on nauhoittanut Enzio Forsblom. Ja toden totta: canzonettan pääteema on kuin virrestä 556 (Taas päivä ajan virtahan) lainattu:

- Canzonetta G-duuri (BuxWV 171) on vauhdikas ja kepeä. Sen päätösfuuga, tyypiltään gigue, on mainio päätössoitto:

- Canzona g-molli (BuxWV 173) on vain yhden taitteen mittainen, rauhoittava, tempoltaan kernaasti viipyilevä sekvenssifuuga, sovelias mm. ehtoollismusiikiksi:

- Ks. lisäksi hakusanaa vuorolaulu, jossa ehdotetaan canzonamuotoisen Fuugan G-duuri (BuxWV 175) liittämistä osaksi psalmin tai canticumin laulamista!