Alternatim eli vuorolaulu kuuluu tavalla tai toisella kaikkeen läntisen liturgisen perinteen yhteiseen lauluun. Vaikka laulamme vuoroon usein vain virsiä, myös psalmit, canticumit ja jopa messun ordinarium ovat perinteisiä alternatimin kohteita. Buxtehuden urkukoraalisävellyksistä suuri osa on aikanaan liittynyt virren vuorolauluun. Kaikkia näistä sävelmistä ei enää lauleta nykyvirsikirjojen valikoimissa, mutta mikään ei estä tuomasta vanhaa vuorolauluaarteistoa kuoron ja urkujen toteutettavaksi. Tässä ehdotus ehtoollismusiikiksi vuoden 1701 virsikirjan virrestä 344, Kiittäkäämm' HERraa kuin on hyvä ijan (tekstin asu Tauno Väinölän toimittamasta kirjasta Vanha virsikirja; Kirjaneliö, 1995):
- urut aloittaa soittamalla 1. säkeistön Buxtehuden koraalista Danket dem Herren (BuxWV 181):

- kuoro laulaa saman yksiäänisesti:

- urut jatkaa soittamalla toisen säkeistön:

- kuoro laulaa neliäänisen sovituksen (M. Pretoriuksen mukaan):

- urut päättää kolmannella säkeistöllään:

Jos halutaan laulaa nykykielisesti, voidaan tekstiksi vaihtaa edellisen virsikirjamme virren 506 säkeistöt. Tämä vanha ruokavirsi tuli suomalaiseen virsikirjaan Maskun Hemmingin suomentamana. Oman sävelmänsä se piti vuoden 1943 sävelmäuudistukseen saakka, jolloin sävelmäksi vaihtui ilmeisesti alkuperäisen toisinto.

Psalmien laulamiseen kuoron ja urkujen kesken on paljon säilynyttä aineistoa 1600 ja vielä 1700-luvulta. Aina ei vain ole helppoa havaita, mihin yhteyteen itsenäisestikin toimiva urkusävellys on voinut liittyä. Kekseliäisyys on sallittua! Esim. kolmitaitteisen Fuugan G-duuri (BuxWV 175) voi mainiosti liittää osaksi psalmisävelmää, jolla kuoro laulaa päivän psalmia tai esim. ehtoollispsalmia. Kokeile fuugan kera vaikkapa 8. klassista psalmisävelmää tai jumalanpalvelusten kirjan anglikaanista neliäänistä psalmodiaa sivulta 463 (n:o 3).

Rukoushetkien lauluista vesperin Marian kiitosvirsi on tunnusomainen vuorolaulu. Buxtehuden Magnificat-sävellykset uruille on mahdollista rekonstruoida myös tähän tarkoitukseen.Yllättävää kyllä, myös preludien ja toccatoiden rakenne kestää vokaalisten elementtien liittämisen osaksi kokonaisuutta. Näin voisi menetellä esim. Preludin E-duuri (BuxWV 141) kohdalla:
- urkujen alkusoitto tahtiin 12 (sitä voi jo edeltää esilaulajan intonaatio)
- kuoro esim. V klassisen psalmisävelmän mukaan
- urut tahdista 13 tahtiin 50
- jne. eri vaihtoehdoista valiten